Hellurei ja hellät tunteet

Rakkaus,
tuo aivokemiallinen epätasapaino,
joka saa viimeisetkin loogisen ajattelun rippeet
hirttäytymään vaaleanpunaisessa polyesteriköydessä.

Ihan ensimmäisenä haluaisin kohottaa maljan tuolle rakkaalle Marmoripossulleni, joka on kestänyt Pirttihirmun henkisiä sekoiluja jo kuusi tapahtumarikasta avioliittovuotta!

Ei se aina helppoa ole ollut, mutta sehän se siitä hienon seikkailun tekeekin!

17.8.2019 tuli kuluneeksi kuusi vuotta siitä, kun Marmoripossu lupasi yrittää muistaa siivota aina omat jälkensä.

Näppäilin äsken ihan silkasta mielenkiinnosta interweebin päivälaskuriin meidän parisuhteen alkamisajankohdan, ja laskuri ilmoitti sekunnin sadasosassa, että ollaan oltu Marmoripossun kanssa parisuhteessa rapiat 3489 päivää.

Helpommin käsitettävänä se tekee 114,6 kuukautta tai 9,55 vuotta.

Tai 301449600 sekuntia.

Avioliittokriisejä ja tunnemyrskyjä

Mistä tämä parisuhteen keston tutkiskelu sitten sai alkunsa?

No, meillä oli tässä pari kuukautta sitten takaperin Janin kanssa suht massiivinen riita, joka alkoi, kuten aika lailla kaikki meidän avioliittoa läpsivät riidat, rahasta.

Lähdettiin muuan perjantai veneilemään tarkoituksena viettää yö romanttisesti saaressa, ja pakattiin mukaan mozzarellasalaattia, tonkka italialaista roseeviiniä (Asio Otus, jota myös pöllöviiniksi kutsumme – varsinkin pöllöviinin punkku on todella pop, suosittelen!) sekä pelastusliiveihin käärityt koirat.

Veneessä illallisen aikana alettiin juttelemaan niitä näitä, ja jossain vaiheessa keskustelu kääntyi autokouluuni ja siitä taasen tulevaan autohankintaan. Auton hankintaan liittyen juteltiin mahdollisesta autokuluihin käytettävästä summasta, ja tästä aiheesta menikin vain muutama sekunteroinen, kun parisuhteen myrskysokka lähti rivakasti lentoon ja katosi jälkiä jättämättä jossakin termosfäärin korkeudella.

Tässä kohtaa tosin vielä mainittakoon, että meillä oli riidan syttyessä meneillään yksi huisi projekti, jolla oli myös näppinsä pelissä myrskysokan irtoamisherkkyyden sekä lentokorkeuden kanssa. Lupaan kertoa tästä projektista enemmän myöhemmin, kunhan sen aika koittaa. 👌

Välillä Pirttihirmukin käy vähän happamana! Ps. tuo olut oli ruhtinaallisen hyvää!

Anyhoo, romanttinen illallinen päättyi sitten siihen, että irrotettiin veneen köydet ja nostettiin ankkuri ylös, jonka jälkeen veneen nokka lähti aikamoisessa hiljaisuudessa lillumaan takaisin kohti Kalkkirantaa.

Keskustelusta syntyneestä riidasta seurasi kolme päivää kestänyt hiljaisuus Villa Naigoordissa, joka rikkoutui vasta seuraavana maanantaina, kun herra tuli kotiin kauniin punaisen ruusukimpun kanssa ja sanoi, ”Älä ole kulta pahoilla mielin”.

Mainittakoon myös, että mukana oli Suffeli Puffi -pussi.

Mitä näiden kolmen päivän hiljaisuuden aikana ehti sitten tapahtua?

Tarkennettakoon vielä tähän kohtaan, että hiljaisuudella en nyt tarkoita mykkäkoulua, joka voi mennä myös henkisen väkivallan puolelle; kyllä me nimittäin kommunikoitiin murahduksilla ja nyökkäyksillä noina kolmena päivänä, mutta mitään keskustelua itse riidasta ei sen kummemmin käyty (ja tämän lisäksi Jani oli reissussa koko lauantaipäivän).

No, sitä ehkä kuvittelisi, että puhumattomuus ei hirveästi edistäisi parisuhteen kinasteluja, mutta itse olen sitä mieltä, että kyllä se vain voi edistää!

Oon huomannut, että kun ottaa riitelyn jälkeen itselleen oman tovin aikaa pohtiakseen tapahtunutta ja saa samalla vähän myös etäisyyttä siihen toiseen osapuoleen, niin tulee ajateltua selkeämmin eikä huudeltua ilmaan asioita, joita ei välttämättä ehkä juuri silloin riidan tohinoissa tarkoitakaan.

Samalla se logiikka ilmestyy (jossain vaiheessa) mukaan sinne pään sisäisiin keskusteluihin ja analysointeihin, kun ei juuri pinna kärähtäneenä ja naama herkässä punoituksessa tule haukuttua sitä sillä hetkellä ehkä vähän ärsyttävää puolisoa.

”Hee-hee. Hittoako siinä virnuilet?”

Me ehdittiin Janin kanssa molemmat miettiä omien päidemme sisällä syntynyttä riitaa sekä muutenkin meidän parisuhdetta, ja kun viimein oltiin valmiita juttelemaan, niin saatiin jälleen kerran kehitettyä ja lujitettua meidän parisuhdetta entisestään.

Tuolloin maanantai-iltana availtiin siis aika paljon meidän parisuhteen kipukohtia ja juteltiin muun muassa siitä, millä lailla meidän persoonat eroaa toisistaan; mä olen meistä se tunne- ja itkuherkkä romantikko, joka monesti pohtii päänsä puhki asioiden kanssa ja Jani taasen on se impulsiivinen ja voimakastahtoinen marmoripossu, joka toimii usein oman mielensä mukaan ja (ehkä) ajattelee myöhemmin.

Itkuherkkä romantikkohömppä ja ajattelematon seikkailijapossu

Oli jälleen kerran hienoa huomata, kuinka pystytään puhumaan avoimesti omista fiiliksistä ja kuuntelemaan toisen ajatuksenjuoksua ilman, että syntyy mitään lisäriitoja tai kummankaan pitää alkaa vänkäämään vastaan. Juuri tällaiset keskustelut toisen kanssa saa kasvamaan ihmisenä sekä lujittamaan sitä rakkautta, kun opitaan vielä yhdeksänkin vuoden jälkeen tuntemaan ja ymmärtämään toisiamme paremmin.

Siinä samalla sain myös ilmoitettua herralle, että seuraavan kerran kun hän loukkaa vaimonsa tunteita, niin mies saisi tulla pyytämään anteeksi vähän aikaisemmin vaikka vaimo näyttäisikin siltä, että Venuksen lähellä sijainnut massiivinen tähti on luhistunut fuusion loputtua oman painovoimansa johdosta mustaksi aukoksi. ☝

Suosittelen siis lämpimästi time-outtia riitojen päätteksi, jotta kaikki osapuolet ehtivät pohtimaan myös sitäkin, voisiko siinä omassa käyttäytymisessä olla jotain parantamisen varaa. 💩

Maanantai-ilta päätettiinkin sitten siihen, että kokkailujen lomassa availtiin yksi jos useampikin tunnesolmu, ja myöhemmin harrastettiin intohimoista sovintoseksiä poreammeen neonsinisessä valaistuksessa. Ei siis pöllömpi päätös kolme päivää kestäneelle selibaattikiukuttelulle!

Ja koska aina välillä sitä saattaa tuntua siltä, että on kumppanin kanssa aivan eri sivuilla, niin tässä pientä vahvistusta asialle vanhan vitsin muodossa:

Mutta niin, mitä tästä kaikesta jäi käteen?

3489 päivää. Se on suht pitkä aika todetakseen, että on edelleenkin aika helkkarin rakastunut tuohon intohimoiseen seikkailijasikaan.

Mukavaa keskiviikkoiltaa!

-Pirttihirmu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.