Pirttihirmulla rasahti rusinat

on

Kodinhoitohuone on oiva paikka saada hermoromahdus.


En muista tarkalleen mikä päivä oli kyseessä, mutta taidettiin kuitenkin olla selvitty jo toukokuun puolelle, kun yksi päivä väsyneenä töistä kotiin tullessani astuin väärällä jalalla ovesta sisään.

Heti eteisessä oli nimittäin vastassa hiekkalaatikon kokoinen kurakasa, Sasun ja Yurinautin karvapalloja leijaili seesteisen näköisesti lattian pinnalla, eteisen vieressä sijaitseva kodinhoitohuone näytti siltä, että siellä olisi räjäytetty pommi, ja tavaroita oli muutoinkin vähän siellä sun täällä ympäri taloa.

En ollut edes kenkiä ehtinyt kiskaista jaloista pois, kun alkoi jo ottamaan pannuun.

Meidän kodin virallinen kurasyöppö
Meidän kodin epävirallinen kurasyöppö
Meidän epävirallisella kurasyöpöllä on jonkin sortin fetissi kaivoihin

Takin päältä pois saatuani aloin saman tien siivoamaan; vein matot pihalle tuulettumaan, lakaisin isoimmat kurakasat lattialta ja kaivoin toiseksi parhaimman ystäväni, rakkaan imurin esiin. En ollut pahemmin syönyt koko päivänä, mutta siinä vaiheessa oli ehtinyt jo sellainen siivouskiukku puskea päälle, ettei edes tehnyt mieli ruokaa.

Tovin aikaa siivottuani ja tavaroita pyöriteltyäni iski sitten aivan ruhtinaallinen masennus. Mihin mä näitä tavaroita oikein tungen? Ei ole vaatekaappeja, ei lipastoja eikä oikein mitään muuta kuin kodinhoitohuoneen kaapit, joihin niihinkin on jo tungettu lakanoita, pyyhkeitä, vaatteita, siivousvälineitä ja oikeastaan paljon kaikkea muutakin sekalaista – mitä nyt vain kotitaloudesta yleensäkin löytyy.

Hetken siinä suu auki seistyäni kävelin kodinhoitohuoneeseen ja laitoin oven kiinni perässäni.


Oven pamahtaessa kiinni istahdin oven eteen lattialle ja aloin itkemään.

Välillä oli vähän vaikea saada happea, ja tunneskaalat poukkoili aika lailla laidasta laitaan surun, turhautuneisuuden ja kiukun välillä. Jossain vaiheessa teki mieli kasata kodinhoitohuoneessa räjähtäneen pommin jälkipyykki pihalle, kaataa sytytysnestettä päälle ja pistää koko scheiße palamaan.

Eipähän tarvitsisi enää sitäkään sotkua stressata, right?

Itkin siinä lattialla varmaan noin kymmenen-viisitoista minuuttia, ja kun olin todennut, että sytytysnesteen käyttö ongelman ratkaisemisessa ei välttämättä ole tässäkään tilanteessa paras mahdollinen ratkaisu, aloin käymään mielessäni lävitte kaikkia niitä asioita, jotka ottivat päähän sillä hetkellä.

Ensimmäisenä listalla oli kodinhoitohuoneen sotku.

Huoneessa ei voinut oikein edes liikkua, kun lattialla oli vaikka mitä roipetta, joten hengitin muutaman kerran syvään, pyyhin kyyneleet ja räät naamalta ja nostin masentuneen ahterini lattialta.

Vähän hävettää näyttää seuraavat kuvat kodinhoitohuoneen rappiosta teille, mutta menkööt nyt rehellisyyden ja avoimuuden nimissä:

Pikaisella katsauksellahan kuvasta löytää muun muassa:

  • patalappuja
  • likaisia pyykkejä
  • puhtaita pyykkejä
  • untuvatakki
  • pilkkivapa
  • pölyhuiska
  • tyynyjä
  • jääkaira

Vaikka yllä olevien kuvien katsominen vähän järkyttää vielä näin jälkikäteenkin tällaista siivousintoilijaa, niin oon kyllä huomannut, että kun asioilla ei ole omia paikkoja kodin kaapeissa, niin edes jonkinlaisen järjestyksen ylläpitäminen tuntuu välillä vähän turhankin haastavalta ja raskaalta. Välillä ei vain oikeasti jaksa alkaa pohtimaan, että mihinkäs mä tän öö… jääkairan survasen.

Kun siis hihat oli kääritty ja räät pyyhitty, aloitin tuon yllä olevan sotkun siivoamisen laittamalla pesukoneen päälle, käymällä kodinhoitohuoneen kaappeja lävitte ja viikkaamalla kaapeissa olevia tavaroita fiksummin, jotta sain vapautettua sen verran tilaa, että sain laitettua muun muassa omia vaatteitani hyllyille. Pienen tovin jälkeen lattiaakin alkoi jo pilkistämään vähän näkyviin ja tuntui, että ei tämä ehkä ihan toivoton urakka ole.

Kaappien sisäinen järjestys ei tällä hetkelläkään ole todellakaan mikään mainio vaan lähinnä kriisiratkaisu, jotta Pirttihirmulla ei mene käpy karbonaattoriin ihan kokonaan ja vati nurin, mutta näillä mennään nyt jonkin aikaa!

Ja tästä siivousurakastahan on nyt siis jo reippaasti yli kuukausi aikaa, ja juuri nyt tällä hetkellä, 10. kesäkuuta, kodinhoitohuone näyttää tältä:

Ei siis aivan täyttä kaaosta havaittavissa! Lattiapinta-alaakin on näkyvissä aika lailla enemmän kuin mitä oli lähtötilanteessa, ja enää ei kiristä pollaakaan ihan tolkuttomasti, kun astun jalallani tuohon tilaan. 😄

Mutta niin!

Olipahan muuten aikamoinen ahistuminen!

Oon tosin huomannu olevani persoonaltani sellainen, että otan mielelläni kaikista kriisihetkistä kaiken ilon irti. Siinä pääsee kasvamaan henkisesti todella paljon, kun pohtii syvimmissä mielentiloissaan, että miten ihmeessä on ajautunu sellaiseen tilanteeseen, että tekee mieli sytytysnesteen kanssa leikkiä. 😬

Oon myös perusluonteeltani sellainen, että haluan oikeasti siistin ympäristön. Tai oikeastaan mä tarvitsen sellaisen. Kun ympäristö on siisti ja asiat siellä järjestyksessä, niin mun mieli lähtee pyörimään paljon paremmin; oon paljon rennompi, luovempi ja onnellisempi, kun ympärillä on kaikki kunnossa ja järjestyksessä. 👍

Tuon siivousurakan jälkeen mulla taisi mennä tosin sitten vielä pari viikkoa sellaisessa tietyn tyyppisessä masennuksessa, että aika moni asia ahisti ja otti pannuun. Viimein koitti kuitenkin se päivä, kun juttelin tunnin mittaisen puhelun parhaan ystäväni kanssa ja whoozaaa! kun lähti helpottamaan!

Johanna tulikin meille sitten toukokuun lopulla koko viikonlopuksi kylään, ja rentouttavan yhdessäolon lisäksi huudettiin myös jääkiekon MM-kisojen tahtiin.

Johanna ❤

Käytiin tuolloin myös Johannan ja koirien kanssa keräämässä tupasvillaa (joka on muuten latinaksi Eriophorum vaginatum – just so you know!) tuosta meidän lähitienoolta, ja oli jälleen niin rentouttavaa päästä tämän ihmisen kanssa oleskelemaan luonnossa kaikessa rauhassa ja höpöttelemään niitä näitä. ❤

Tämä rakas ruttunaama on täyttä kultaa ❤

Nyt kun tuosta toukokuusta on selvitty hengissä, niin päätin samalla, että elämässä pitää tehdä vähän muitakin muutoksia.

Pirttihirmu tekee asioita!

KYLLÄ! Useamman vuoden ”Kyllä mä vielä!”-toitottelun jälkeen ilmoittauduin toukokuun viimeinen päivä vihdoin autokoulun listoille! Nyt siis suoritan innokkaana CAP-autokoulussa tasokokeita netin välityksellä ja itse asiassa ensimmäinen ajotuntikin pitäisi jo varata! Aika hurjaa!

Kalkkirantaan muutettua oon todennut, että ajokortti tulee kyllä niin tarpeeseen täällä maaseudulla, joten odotan erittäin innolla, että ajolupa liikenee ja pääsen kulkemaan paljon vapaammin. 🙂

Autokoulun lisäksi aloitin kesäkuun ensimmäinen päivä joogaamisenkin, ja se jos mikä on ollut ihan hurjan hienoa!

Dedicate – Day 1 | Yoga With Adriene

Postasin jo aikaisemmin tässä kuussa Instagramiin ja Facebookiin tuosta joogaohjelmasta, jota teen, mutta jos tämä jäi huomaamatta, niin tässä vielä kyseinen päivitys:

Hyvää kesäkuun ensimmäistä päivää! ☀️
Huomasin viime kuussa, että stressi oli taas huomaamatta hiipinyt lihaksiin ja luihin, ja olokin oli sen mukainen. Tänä aamuna päätin sitten aloittaa Adriene Mishlerin Dedicate – 30 Days of Yoga -harjoittelun.

Adrienen joogavideot löytyvät kaikki Youtubesta ja ne ovat täysin ilmaisia, joten liittykää ihmeessä seuraan ja vetreytetään sekä ruumista että mieltä yhdessä.

Kesäkuu käynnistyi juuri paljon paremmalla fiiliksellä ensimmäisen tunnin saattelemana! 🙂🌿

Alta löydät ensimmäisen päivän videon, joten jos yhtään kiinnostaa, niin kokeile ihmeessä! Suosittelen todella lämpimästi!

Oon tässä tämän uuden harrastuksen parissa myös huomannut, että meidän perheessä ei tarvitse (lue: saa) joogata yksin, ja varsinkin Yuri on mielellään pitänyt seuraa matolla:

Nyt on siis menossa 10. päivä tätä Adrienen ohjelmaa, ja olo on ollut todella paljon virkeämpi ja ryhdikkäämpi. Samalla myös juoksuinnostus on startannut uudestaan, joten hyvinvointi on kasvanut aika monella saraa sekä henkisesti että fyysisesti. 💪


Kesä, kesä, kesä!

Tällä hetkellä on vähän sellainen fiilis, että meinaan haljeta onnesta, kun toukokuusta on selvitty hengissä, ja kesäkuu on jo hyvällä mallilla. Taloprojekti ei ole juurikaan edennyt mihinkään suuntaan, mutta eipä se ole hirveästi haitannut, kun säät ovat hellineet ja mielessä on ollut nyt paljon muutakin jännittävää. 🙂

Tähän loppuun vielä muutama kuva lähiviikoilta sellaisista asioista, joista ollaan päästy nauttimaan aikaisemmin listattujen asioiden lisäksi:

Yurinautti hanhivahdissa meidän rannalla
Päivittäiset metsälenkit koirien kanssa ❤

Lauantaina laskettiin myös meidän vene vihdoin vesille, joten kesä on virallisesti täällä!

Kapteeni tähystää!
Perheen musta lammaskin kerittiin kesäkuntoon
Ystävä tuli veneellä kylään, joten sain vihdoin toteuttaa aamupalan tarjoilemisen rannassa. 🙂

Takapihaa on myös työstetty viime aikoina. Vielä on pitkä matka valmiiseen kotipihaan, mutta kyllä se sieltä vielä joskus valmistuu!
Yurinauttikin painaa tätä nykyä jo rapiat 31-kiloa.

Dodih!

Elämä siis hymyilee jälleen, ja kyllä tuo kotikin valmistuu sitten omia aikojaan. Turha sitä on sen enempi stressata, joten parempi vain nauttia elämästä ja muistaa tehdä sellaisia asioita, joista oikeasti nauttii. 🙂

 

Mukavaa maanantai-iltaa toivottaen,

Onnellinen stressierkki

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

This site uses Akismet to reduce spam. Learn how your comment data is processed.