Hurmuri tuli taloon

on

Meidän perhe kasvoi ehkä hieman yllättäenkin 20. päivä maaliskuuta uudella jäsenellä, kun viipurilainen astronautti, herra Gagarin muutti meille.

Herra Gagarin päiväunilla

Herra Gagarin, jota lähipiiri myös Yuriksi tai Yurinautiksi kutsuu, on 6-kuukautinen rescuekoira, joka saapui hoitokotiin tänne Suomeen maaliskuun alussa Viipurin Koirat ry:n toimesta. Jani oli äkännyt Yurin kuvan Facebookissa, kun ystävä oli jakanut Yurista kirjoitetun postauksen, ja päättänyt jakaa postauksen edelleen myös Pirttihirmulle tietäen varmastikin, että se olisi menoa sitten.

Facebook-postauksessa ollut kuva Yurista

Mulla oli jo tovin ollut sellainen pieni kutina, että olisi kiva saada vähän lisää eloa tähän meidän perheeseen ja antaa koti sitä kaipaavalle karvakuonolle, joten Janin jaettua kyseisen postauksen sekä minun todettua, että ”Hei! Meillähän on nyt valmis kotikin!”, päätin laittaa samoin tein Yurin hoitomamille, Juulialle viestiä ja ilmoittaa, että tänne meille mahtuisi yksi rakkauspallero lisää!

Tiedustelupyyntö lähti siis matkaan 7. maaliskuuta, ja koska Yurilla sattui olemaan aikamoista flunssanpoikasta, niin päästiin moikkaamaan kaveria ensimmäisen kerran vasta 18. päivä, kun tämä oli ensin käynyt eläinlääkärissä saamassa vähän lääkekuuria räkätautiin.

Räkäpallerosta rakkauspalleroksi

Kun viimein päästiin tapaamaan Yuria, niin heti ovella vastassa olikin sitten niin symppis kaveri, joka häntä heiluen tuli moikkaamaan meitä. Oltiin molemmat Janin kanssa todella yllättyneitä, sillä odoteltiin ennemminkin tapaavamme tällaisen ilopillerin sijasta pelokas ja ennakkoluuloinen kaveri. Tähän olettamukseen vaikutti voimakkaasti meidän romanialainen rescuekoira Sasu, sillä Sasu oli todella arka ja pelkäsi aivan kaikkea, kun hän tuli meille arviolta 8-kuukautisena.

Juulia kertoi siinä samalla, että nyt näyttää selkeästi olevan pallerossa taas enemmän virtaakin, ja tämän huomasi myös siitä, kun itse istuin lattialla sohvan sijaan, niin Yuri yritti muutamaan otteeseen kavuta päälle. Pari kertaa työnsin rauhallisesti kaverin pois, mutta kolmannella kerralla liukas lattiakin puuttui vähän peliin, ja vetäisin puolivahingossa kaverin kyljelleen tonttiin. 😬 Siinä hitusen kauhistelin mielessäni, että annanpa hyvää kuvaa itsestäni rakastavana adoptoijaehdokkaana. 😅

Meno Juulian kotona olikin sitten aika riehakasta, kun flunssasta toipunut energinen Yuri sekä Juulian oma rescuekoira ja aikamoinen energiapakkaus hänkin (josta Janin kanssa todettiin, että  kyseessä on tyttöversio meidän Pallosta 😄) leikkivät keskenään:

Olin tapaamisen jälkeen todella täpinöissäni, sillä kaikki omat koirani Palloa lukuun ottamatta ovat olleet ns. vähän käytettyjä, joten tuntui ihanalta, että saataisiin taas nuori pentu taloon.

Tapaamisen jälkeen ei mennytkään kuin pari päivää, niin meille näytettiin adoption suhteen vihreää valoa, ja keskiviikkoiltana 20. maaliskuuta käytiin hakemassa Yuri loppuelämän kotiin. ❤

Yurin ensimmäinen aamu omassa kodissa

Viimeiset 11 päivää oonkin sitten ollut niin onneasta soikeana, että välillä ihan silmät kostuu, kun katson noita meidän karvakuonoja (mies mukaan luettuna). 😭

Pentuarkihan on lähtenyt aikamoista ripulia lukuunottamatta todella hyvin käyntiin, ja Yuri on ollut niin täydellinen pentu, kuin vain voi toivoa. Sellainen ihanan hellä ja rakastava jästipää, joka kuitenkin oppii nopeasti ja tykkää kaikista. Kaveri sopeutu perheeseenkin sen verran sujuvasti, että tokasta päivästä alkaen ollaan nautittu kaikki metsä- ja peltolenkit ilman hihnaa, ja Kalkkirannan teillä Yurinautti kulkee hihnassakin hienosti.

Raskasta pentuarkea ❤
Pallollakin on kiva uusi leikkikaveri

Kaikki kolme koiraa ovat tulleet hyvin toimeen keskenään, mutta meidän romanialaisella meni vähän pidempään lämmetä pennulle, ja välillä pentu taisi tulla uniinkin 😄

Sasu on siis meidän arviolta 5-vuotias karvakorva, ja nyt on ollut ihana nähdä, kuinka paljon energiaa tähänkin kaveriin on tarttunut tuon uuden perheenjäsenen myötä (ja pahoittelut vielä tähän kohtaan, mun käsi tulee aika ajoin näkyviin videon ylälaitaan; tämä johtui siis siitä, että yritin blokkailla auringonsäteitä):

Lerppahuuli päikkäreillä
Kalkkirannan kolmen kopla keväisellä metsälenkillä

Ruoan suhteen meillä on vielä hieman harjoittelemista, sillä Yuri söisi mielellään myös Pallon ja Sasunkin ruoat. Pallo ja Sasu taasen eivät osaa puolustaa omia kulhojaan, joten kun tuo ahmatti on syönyt oman kulhonsa tyhjäksi, niin meidän pitää vielä vahtia, että vanhukset saavat syödä rauhassa.

Välillä myös hotkitaan turhan isoja paloja 😄

Kotonakin edistytään

Pentuarjen lisäksi me järjestettiin Marmoripossun kanssa sellainen siivousmaratoni, että oksat pois!

Lähtöideana meillä oli saada alakerran vaatehuone tyhjennettyä, jotta päästäisiin maalaamaan huoneen seinät uuteen uskoon. Tämä tarkoitti kuitenkin sitä, että varastohuoneena toiminut tila piti tyhjentää erinäisistä laatikoista, koreista ja irtotavarasta, ja sitä romppetahan oli! Ajateltiin myös organisoida tavarat uudestaan muuttolaatikoihin vähän järkevämmällä logiikalla, ja samalla karsittiin ylimääräistä tavaraa, joka voitaisiin lahjoittaa Hope ry:lle.

Koti olikin yhden lauantain verran kuin kaatopaikan jäljiltä, kun leväytettiin olkkarin lattialle muuttolaatikot ja järjesteltiin kaikki uusiksi. Tästä syntyi muun muassa seuraavanlaisia laatikkokokoelmia:

  • veneily
  • urheilu
  • joulu
  • naamiaiset
  • kirjat
  • työkalut

Samalla kun tavarat löysivät omiin laatikoihinsa, asenteli Marmoripossu listoja paikoilleen, viimeisteli pukuhuoneen oviaukon sekä asensi alakerran kylpyhuoneen toisen suihkulautasen. Tuo rakas possuni oli myös kiinnittänyt alakerran vessan kaapin paikoilleen, joten minä pääsin laittamaan siihen hyllytkin. Samalla laitoin järjestystäkin hitusen uusiksi.

Alakerran WC – edelleenkin ovettomana, mutta on se silti ihan siisti 🙂
Kälyltä tammikuussa saadun kukkakimpun kuivuneet eukalyptuksen oksat ovat toimineet ihanan piristävänä lisäyksenä WC:n kaapin päällä.
Käsipyyhkeidenkin koukut ovat vihdoin paikoillaan!

Eilen koin myös  huisin ahaa-elämyksen, kun päätin pestä alakerran laattalattian. Olin jo tovin tuijotellut lattiaa ja miettinyt, että onko se tosissaan noin ruskeaan taittava, ja eilenhän saatiin sitten selkoa aiheesta!

Vastaus: ei, ei se ole. 😅

Yuri tsemppaamassa Pirttihirmua lattianpesun kanssa

Miten tässä nyt näin kävi? No, kuten yllä olevasta kuvasta näkee, niin ylimmän rivin keskimmäinen laatta on puoliksi pesty ja tosissaan, likainenhan tuo lattia vain on ollut! 😄

Lattia näyttää livenä nimittäin oikeasti ihan siistiltä vaikka todellisuudessa siitä sai hinkata aikamoista likakerrosta pois. Janillekin kerroin epäilykseni, että osa tuosta ruskeasta sävystä on varmasti peräisin keittiön saarekkeen tason työstämisestä syntyneestä wenge-pölystä, jonka siivoaminen onkin ollut ison työn takana.

Aivan koko alakerran 70 neliötä en tällä kertaa ahnehtinut, mutta sainpahan ainakin oleskelutilojen lattiat pestyä ja kyllähän tuo ilme tuosta vähän kirkastui! Ja nyt voi taas koirat tyytyväisenä liata lattian, kun kurakelit alkavat. 🙈

No niin, tuo meidän viipurilainen on nyt ollu aivan liian pitkään ilman huomiota, joten pitänee lopetella tältä erää.

Päätetään koira-aiheinen blogipostaus vielä parilla hurmurin hymykuvalla. 😄

Mukavaa sunnuntai-iltaa, valoisaa kesäaikaa sekä tulevaa huhtikuuta! ❤

 

Terveisin,
Pirttihirmu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s