Energiaa luonnon väreistä

Voin nyt ylpeänä ilmoittaa, että viime perjantain blogipostauksen jälkeen täällä on tsempattu oikein urakalla!

Lauantain aloitin nimittäin reippaasti imuroimalla ja pyyhkimällä pölyt koko huushollista, jonka jälkeen siirryin yläkerran kylpyhuoneen kuuraamisen pariin, jota olen siis tähän asti pyrkinyt välttelemään kuin bikinit pakkasta. Koko kylppäri ei tosin ihan vielä ole täysin kuurattu, mutta 2/3:aa seinistä on kuitenkin hinkattu putipuhtaaksi rakkaudella ja jännetupen tulehduksen riskistä huolimatta.

Sain samalla myös poistettua kulmalistoista muovisuojat kirurgin tarkuudella käyttämällä parhaat päivänsä nähnyttä mattoveistä, ja kylpyhuoneen ikkunastakin lähti suurin osa räiskeistä!

Tätä yläkerran suihkua vastapäätä on mustalla 10×10 cm laatalla tehty kiintopenkki, johon on tarkoitus löytää joku kiva alusta, johonka laittelen sitten saippuat kauniisti esille. Nyt passaa hyvin olla tuossa siihen asti.

Tässä kohtaa voinkin avautua tuosta meidän tummasta lattialaatasta, jota on sekä ylä- että alakerran kylppäreissä. On meinaan aika helvetillinen pitää puhtaana! Jalkatuntumahan tuossa on vallan ihana, mutta luonnonkivisen pintansa ansiota tuo laatta ottaa kyllä kaiken rakkauden vastaan, minkä vain saa.

Laatoitushommissa näihin laattoihin oli myös pärskähdellyt aika lailla mitä lie laastia ja sementtiä, ja näiden jälkiä yritän vielä tänäkin päivänä hinkkailla pois aina silloin tällöin, kun elämässä ei tunnu olevan enää mitään järkeä ja on kevyesti masokistinen fiilis.

Hullun hommaa, sanon minä!

Nyt en kyllä mene vannomaan siitä, koska tämä lattia olisi pesty ennen kuvan ottamista, mutta perstuntumalta sanoisin, että aika lailla koko ajan se näyttää tällaiselta. Uskoisin, että suurin osa noista jäljistä on tosissaan niitä rakennusaikaisia laasti- ja sementtitahroja, mitä en ole vielä saanut hinkattua pois.

Vaikka olenkin aikamoinen siivousintoilija ja tykkään puhtaista pinnoista, niin yllättävää kyllä noissa laatoissa on silti jotain hassun raffia ja luonnollista fiilistä, jonka takia mua ei ihan hirveästi haittaa, että niissä näkyy aika paljon (ja helposti) jälkiä. Jotenkin tosta lattiasta huokuu sellainen rento ja luonnonläheinen pihafiilis, jonka takia varmaankin annan anteeksi tämän piirteen. Tiedä sitten. 😉

Jos teiltä kuitenkin löytyy jotain hyviä ideoita ja keinoja millä noita saumaus-/sementti-/mitälie-tahroja saisi pois tuollaisesta huokoisesta pinnasta, niin otan mielelläni ohjeita vastaan! — Mielellään sellaisia ohjeita, että pesun jälkeen sormenpäissä olisi vielä jos ei iho, niin ainakin tunto jäljellä!

Tässä näkyy justiinsa pesty kylpyhuoneen lattia; märkänä nuo sementti- ynnä muut tahrat eivät lattiasta pistä silmään.

Loput lauantaista taisikin sitten sujua rattoisasti olohuoneen sohvalla tuijotellen huisin jännittävää elokuvaa silmäluomien lävitte.

Luonnosta nauttimista ja rentoutumista

Sunnuntai taasen käynnistettiin reippaasti 2,5 tunnin kävelylenkillä, jonka aikana saatiin Marmoripossun kanssa paljon inspiraatiota kodin sisustukseen liittyen.

Pirttihirmu ja Marmoripossu nauttimassa kuumasta glögistä
…ja karvakuonot saivat omia herkkujaan. 🙂

Luonto on meidän molempien sydäntä lähellä, ja tuo possuni olikin saanut päähänsä, että mitäpä jos maalaisin keittiön saarekkeen päätyseinään isokokoisen puun siluetin. Molemmat oltiin samaa mieltä siitä, että jos lähdetään tällaista työstämään, niin se tehdään ehdottomasti yksivärisenä, ja jos ei kuitenkaan aivan mustalla, niin ehkäpä jollain tummanharmaalla sävyllä.

Remppapöksyt jalassa pitämässä pientä taukoa. Tässä kuvassa näkyy samalla tuo keittiön saarekkeen päätyseinä, johon Jani ajatteli siluettimaalausta.

Päätin eilen sitten hakea netistä vähän inspiraatiota mahdollista maalausurakkaa varten, ja löysin tällaisen:

Photo credits: Bare Tree Silhouette by Larry Ricker / Pixels.com

Löysin yllä olevan kuvan ihan vain googlettamalla bare tree silhouette -hakusanoilla, ja tässä kuvassa yhdistyi omasta mielestäni tyylikkyys sekä japanilaishenkisyys, josta pidän. Nyt vain ahkerasti suunnittelemaan, ja katsotaan, josko tästä päätyy vielä jonkinlainen versio meidän seinälle!

Toinen glögitauko pidettiin pienellä saarella keskellä merta ja auringon lämmöstä nauttien.

Luontoreippailun jälkeen Jani lähti sitten käymään Salossa äitiään moikkaamassa ja minä tartuin maalaustelan varteen ja siirryin meidän makuuhuoneen kimppuun. Tällä kertaa suunnitelmissa oli maalata makuuhuoneen pisin seinä Tikkurilan basaltti-sävyllä, ja kun sain siirrettyä sängyn seinän edestä pois, mietin vielä hetken aikaa, että oliskohan se nyt sitten juuri tuo seinä.

En tiedä miten te muut teette näitä päätöksiä, mutta aika fiilispohjaltahan nää itellä tulee. 😄

Siinä se seinä nyt on, ja kyllähän se nyt selkeesti väriä kaipaa.

Tuo meidän Tempurin sänky olikin yllättävän painava kapistus, joten sen saamisessa seinän edestä pois meni oma aikansa, kun yksin sitä nyin kuulantyöntäjän ilme kasvoilla.

Pirttihirmu vetämässä sänkyä pois seinän edestä. Photo credits: sketsi.net

Olin löytänyt remppalaatikoiden seasta kaksi maalarinteippirullaakin reunojen suojaamista varten, ja tokaan rullaan päästessäni lähti suusta tulemaan myös kevyitä voimasanoja. Joku järjen jättiläinen (myöhemmin illalla selvisi, että rakas Marmoripossuni) oli nimittäin ampunut kaksi viimeistelynaulaa rullaan kivasti teippauksissa helpottamaan. 😂

Kuka julma ihminen tekee tällaista? 😀

Hidasti meinaan kevyesti tuota teippausprosessia, kun teippi lähti naulareikien kohdilta tietenkin joka kierroksella repeytymään, jos sitä ei vetänyt varovasti pois. Ette arvaakkaan, kuinka turhauttavaa! 😅

Työvermeet kasassa!
Varmaankin edellisen päivän kylppärikuurauksestakin johtuen oli kädet myös pikkasen pumpissa maalaustöitä tehdessä.
Voilà! Ensimmäinen kerros seinässä ja oliskohan toka kerros puolivälissä? Lupaavalta kuitenkin näyttää!

Kuten Instagramissa ja Facebookissakin jo sunnuntaina mainitsin, niin maali loppui hitusen kesken, mutta ei onneksi ihan katastrofaalisella tavalla. Loppupeleissä sain kaavittua ämpärin pohjalta jämät käyttöön niin, että koko seinä tuli häsellyksestä huolimatta ihan siistin näköiseksi ja tasaiseksi. 🙂👍

JA SITTEN!

Tammikuun postauksessa kerroinkin meidän Tempurin sängyn kasailusta ja siitä, kuinka tilauksesta oli jäänyt puuttumaan toisen sänkyrungon päätykiinnikkeet. Tämä johti siihen, että Jani oli yhteydessä Vepsäläiseen, josta laitettiin pyyntöä Tempurille, joka sitten vuorostaan lähetti kiinnikkeet meille kotiin.

Kiinnikkeet saapuivat jo tammikuussa, mutta Jani oli todennut ne saatuaan, ettei lähde niitä itse kiinnittämään kalliiseen sänkyyn, jos vaikka homma onnistuu jotenkin leviämään käsiin. Noooh, tämä johti sitten siihen, että vielä viime viikon sunnuntainakin meillä oli päätykiinnikkeet kirjekuoressa makkarin ikkunalaudalla ja sängynpääty makaili pystyasennossa lattialla seinän ja sängyn välissä.

Tomerana naisena päätin sitten sunnuntainaseinän maalaamisen jälkeen siirtyä tuumasta toimeen ja kävin jälleen remppalaatikoilla etsimässä mittanauhaa, kahta nuppineulaa ja jotain ruuvaushärpäkettä. Nämä löytyikin, ja muutaman minuutin kuluttua päätykiinnikkeet olivat paikoillaan!

Tadaa! Ihan itte asensin oikeanpuolimmaiset pidikkeet!

Kävipä vielä niin hyvä tuurikin, että kun päätin yksin yrittää nostaa raskasta sängynpäätyä kiinnikkeiden varaan, niin sehän napsahti ensiyrittämällä paikoilleen! 💪

Olin tiedättekö niin tyytyväinen itseeni, että hihkuin ihan onnesta, kun tepastelin tyytyväisenä makkaria ympäri ja ihailin aikaansaannoksiani . 😄

Tempurin sängyssä on hyvä kaikkien nukkua ❤

Nyt kun rahat on vielä vähissä ja ei ole varaa sen kummemmin sisustella kotia, niin on päässyt kivasti käyttämään myös luovuutta sisustusideoinnissa. Esimerkiksi yöpöytien puuttuminen on ollut vähän ikävää, joten sain sitten viime viikolla idean, että kasailen meidän isoista tietokirjoista meille pienet yöpöydät, niin onpahan edes joku taso, johon laskea vesilasi ja kirja. 🙂

Salosta tuli miehen mukana myös anopilta lahjaksi saatu kauniin punainen kasvi ❤

Ihan hyvin tuo kirjapino ajaa asiansa nyt tähän hätään, mutta visioisin tuohon kuitenkin vähän isomman ja korkeamman mustan värisen yöpöydän, joka peittäisi seinän pistorasian siististi taakseen, ja ehkä tuo vinosti nojaileva jalkalamppukin olisi kiva vaihtaa pöytälamppuun. 🙂

Oon kaiken kaikkiaan todella tyytyväinen tuohon basaltin sävyyn, ja se mätsää kivasti tunnelmaltaan myös yläkerran lukutilan vihreämmän syvänne-sävyn kanssa.

Yläkerran lukutilan vihreä syvänne-sävy lampun valossa.

Oon jotenkin tosi iloinen, kun saan tänne kotiin luotua enemmän sellaista luonnonläheistä, lämmintä ja rentoa tunnelmaa näiden vitivalkoisten seinien keskelle. Ja vaikka sisustaminen eteneekin vähän verkkaisemmin, niin silti jokainen askel kohti sitä omaa visiota tuntuu sitäkin suuremmalta saavutukselta, ja nautin jokaisesta edistymisestä – oli se kuinka pieni tahansa – niin paljon, että ihan vatsan pohjasta ottaa. 😄❤

Lauantaina keräsin rannasta myös vähän kaisloja kotiin.
Tällaiset pienet jutut piristää kummasti. 🙂

Tänään ajattelin saada yläkerran kylpyhuoneen kuurattua loppuun, ja sitten seuraavana visiona olisikin maalata alakerran eteisaulan pitkä seinä Tikkurilan laasti-sävyllä. Nyt lähdetään kuitenkin miehen ja koirien kanssa tuonne pihalle nauttimaan auringonpaisteesta ja katsotaan samalla, josko sieltä luonnosta löytyisi taas jotain kaunista lisää kodin sisustukseen. 🙂

Mukavaa viikonloppua teille! 💛

 

-Pirttihirmu

Ps. Kiitos ihanista viesteistä viimeiseen blogikirjoitukseen liittyen! Lämmitti sydäntä lukea niitä! ❤

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s