Ahistunut naikkonen ja writer’s block

Tiedättekö, ilman omakohtaista kokemusta toisesta, oon siltikin aika varma siitä, että talon rakentamista voi hyvin verrata lasten hankkimiseen:

  • keskimäärin 9 kuukauden odotusaika
  • molempiin projekteihin saa upotettua tolkuttomasti rahaa
  • matkan varrelle mahtuu niin iloisia kuin ilottomiakin hetkiä
  • parisuhde saattaa joutua koetukselle
  • hormonit jyllää
  • kroppaan sattuu
  • loppuvaiheessa kaikki alkaa olemaan jo ihan helkkarin väsyneitä

Sit kun molemmat on vihdoin valmiita paketteja, niin saattaa tulla vähän tyhjä olo.

Mutta niin, palatakseni asiaan:

Pirttihirmua vähän masentaa

En ole rehellisesti sanottuna saanut oikein mitään aikaiseksi täällä kodissa. Viime aikoina oon lähinnä selaillut paljon muiden rakentajien Instagram-tilejä ja katsonut, kuinka upean näköiseltä monessa kodissa tuntuu näyttävän (tyyliin: päivä muuton jälkeen), ja kuinka hullun hyvin kaikilla tuppaa olemaan paketti kasassa. Kaikki kylppärit on vimpan päälle laitettuja, kodinhoitohuoneet näyttää siltä, että ne ei ole likapyykkiä nähneetkään, kodeista löytyy ihania huonekaluja ja sisustuselementtejä ja kaikki nämä mätsää tietty harmonisesti keskenään sekä ennen kaikkea: KAIKISSA KAAPEISSA ON OVET!

Sitten mä nostan katseeni sieltä luurin hohtavalta näytöltä ja katson meidän yläkerran tyhjää kylppäriä, jonka seinä- ja lattialaattoja mä en ole vieläkään saanut aikaiseksi kuurata saumauspölystä, ja jonka yhdellä tasolla kukkuu kuihtuva – mutta toisaalta ihan kivasti tilaan vähän väriä tuova – joulutähti.

Tämän jälkeen katse siirtyy keittiöön ja tori.fi:stä ostettuun ja yksin nurkassa kyhjöttävään ruokapöytään, joka etsii nelijalkaista treffiseuraa täyttämään tyhjyyden tunnetta sisällään, sekä keittiön hyllyillä nököttäviin kauniisiin lasikulhoihin, jotka on 20 cm paksun ohuen pölypeitteen verhoamia, kun konkurssiin menneen Domuksen kalusterunkoihin ei ole vielä saatu asennettua Cellolta tilattuja ovia.

Yläkerran kuuraamaton kylppäri ja alakuloinen joulutähti

Jos ei muuta, niin yllä olevaa kuvaa katsoessa näkee kyllä selkeästi, että ollaan panostettu käytännöllisyyteen; ensimmäisenä ostettiin vessapaperiteline ja vessaharja. Sillähän ei nimittäin ole hitsin vitsiäkään väliä, kuinka ihanasti sisustettu sun kylppäri on, jos vessanpönttöä koristaa minkä tahansa malliset jarrutusjäljet.☝

Alakerran kylppäri on onneksi kuurattu ja ihan edustuskelpoinen! Toisesta suihkusta tosin puuttuu edelleenkin tuo yllä olevassa kuvassakin näkyvä sadesuihkulautanen, jonka kiinnitysruuvit Hans Grohen on pitänyt lähettää meille jo muutama viikko sitten.

Yläkerran kylppärin reunalistoista vois myös ehkä repiä nuo suojamuovit pois…

Toinen asia, mikä on kanssa ottanut päähän, on meidän ikkunakarmien kunto. Domluxin mennessä konkkaan jäi myös niidenkin korjaustyöt tekemättä, joten isossa osassa ikkunoita on edelleenkin isompia sekä pienempiä kolhuja ja naarmuja. Myös maalaushommissa karmeihin oli pärskähdellyt inhottavan paljon roiskepisaroita, jotka ei mun hellistä siivousyrityksistä huolimatta tahdo lähteä mustasta karmipinnasta jälkiä jättämättä. 😞

Yläkerran talvista aamunäkymää

No, tämän masennuskauden lopputulema oli kuitenkin se, että mua siis yksinkertaisesti vain harmittaa se, kun asiat eivät ole voineet mennä kerralla nätisti maaliin. Tässä talossakin on ihan helkkaristi potentiaalia, ja en vain malttaisi millään odottaa, että loppufiksaukset saisi tehtyä ja pääsisin sisustamaan kotia niin, että tilat pääsisivät kunnolla oikeuksiinsa.

Onneksi kaikki tulee kuitenkin aikanaan, ja toisaalta kuten ollaan ystävienkin kanssa paljon juteltu, niin on hyvä asua täällä ensin tovi ja mehustella kaikilla ideoilla vähän pidempään, jotta tulee sitten loppupeleissä hommattua harkinnan kanssa mietittyjä asioita.

Ja jos ei muuta, niin ainakin ollaan päästy meidän perheiden ja ystävien kanssa viettämään aikaa täällä ja luomaan yhteisiä muistoja. 👌

Marmoripossu ja herra Hilitula sauna- ja poreiltaa viettämässä

Ja vaikka kodin sisustus ja miesten karvaiset sääret eivät silmiä hivelisikään, niin onneksi meillä on Kalkkirannan upeat maisemat:

Sekä tietenkin Pallon naama, johon ei ikinä kyllästy:

Blogin hiljaiselosta on voinut tämän kevyesti alakuloisen aikakauden lisäksi huomata ehkä senkin, että ilmassa on ollut myös aikamoista writer’s block:ia ellei peräti kirjoituskammoakin, kun oon jotenkin eksyksissä sen suhteen, mitä mun pitäisi kirjoittaa tänne nyt, kun suurimmat raksahommat on taputeltu, ja kotona ei ole tapahtunut juurikaan ihmeempiä sitten viime tekstin. Maalipöntötkin seisovat vielä toimettomana yläkerrassa, kun en ole saanut aikaiseksi jatkaa seinien maalaamista.

Koska uusi  kuukausi, niin uusi boogie!

Nyt kun tässä itsesäälissä on kuitenkin ryvetty, niin on aika läpsiä itseään kasvoille ja saada taas jotain aikaiseksi. Sohvan uumeniin piiloutuneena mulla on onneksi ollut myös aikaa miettiä muutamia kirjoitusaiheita, ja ajattelin ne tässä myös pikaisesti teille jakaa:

Ruusuista ja risuista; kenen taloprojektissa mukana olevan tahon kanssa yhteistyö sujui kuin tanssi ja kenen kanssa oltiin enempi tai vähempi hampaat irvessä ja sukset ristissä; keneltä sai erinomaista asiakaspalvelua ja keneltä ei niinkään.

Mikä meni pieleen ja mikä onnistui; nyt kun talossa on asuttu jo pari kuukautta, niin alkaa olemaan jo hyvä käsitys siitä, mikä toimii ja mikä ei sekä minkälaisia ideoita tässä on syntynyt, jos joskus mahdollisesti rakentaisi uudestaan omaa kotia. Myös materiaalit on päässy hyvin testiin, ja niissä onkin selkeitä lemppareita ja sitten taasen ei niin ihastuttavia – mutta sitäkin työläämpiä – pintoja.

Pirttihirmun ja Marmoripossun rakkaudesta ja avioliittokriisiaiheista; kuinka meillä riidellään, sovitaan ja rakennetaan suhdetta. Vaikka meillä onkin 95 %:a ajasta ihan helkkarin hyvä suhde tuon saparopyllyn kanssa, niin välillä kuitenkin rasahtaa rusinat.

Ruokaohjeista; oon siitä onnellisessa asemassa, että Marmoripossu on ihan tolkuttoman hyvä kokki, ja toki tykkään myös itse kokkailla aina kun sinne hellan äärelle satun. Tarkoituksena onkin jakaa meidän omia herkullisia lempireseptejä teidän kanssa hyvin kirjoitettujen valmistusohjeiden ja herkullisten kuvien kera.

Buon appetito!

Näiden aiheiden lisäksi mua kiinnostaisi myös kovasti tietää, että mistä te seuraajat haluaisitte lukea enemmän?

Erilaisia aiheitahan varmasti löytyy, mutta olisi silti oman kirjoitustukoksen hoidonkin kannalta mielenkiintoista tietää, kiinnostaako teitä kuulla Pirttihirmun ja Marmoripossun avioliittokriiseistä, kodin sisustukseen liittyvistä jutuista, vaiko jostain ihan täysin muusta. Avatkaa siis sanaiset arkkunne ja ilmiantakaa kaikki hyvät ajatuksenne!😘

Pirttihirmun ideointinurkkaus

No niin! Maaliskuuhan lähti käyntiin ihan hyvällä mallilla!

Katsotaan, josko boogie pysyy ja saan viikonloppuna aikaiseksi joko kuurata yläkerran kylppärin tai maalata makkarin seinän – tai ehkä molemmat!

Aurinkokin näyttäisi tuolta puiden takaa pilkistävän, joten ei muuta kuin buenoa maaliskuun alkua ja kevättä kohden! 💚

 

Toivoo,
Nykyään punapäinen Pirttihirmu ✌😀

 

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s