Tekevälle sattuu ja rapatessa roiskuu

No, eihän se talon rakentaminen taida oikein ikinä luonnistua niin kuin saduissa.

Samalla voin myös myöntää, että kyllä siellä rakennustyömaalla on kuluneen vuoden aikana päästetty yksi jos toinenkin kirosana kaikista siveettömyyden eri kategorioista, kun hommat eivät ole menneet aivan putkeen ja/tai muuten vain ottaa päähän/väsyttää/ahistaa.

Olen myös huomannut, että jotta tätä rakentamisprojektia ylipäätänsä jaksaa päivästä toiseen, niin on kannattanut keskittyä niihin onnistumisiin ja edistymisiin; repiä niistä kaikki mahdollinen ilo irti ja yrittää taasen vääntää väistämättömistä epäonnistumisista jonkinlaista kuivaa huumoria, jonka kulauttaa ehkä kylmällä olusella tai viinilasillisella kurkusta alas.

Viime viikon lopulla koitti itsellä kuitenkin se hetki, että oma vati meni nurin ja minkäänlaista huumoria tai ilon aihetta ei oikein irronnut hampaat irvessä repimälläkään.

Alkujaanhan meillä oli suunnitelmissa, että pääsisimme muuttamaan omaan valmiiseen kotiin kuluneen syksyn aikana. Rakennusprojektin edistyessä suunnitelma siirtyi kuitenkin pikkuhiljaa kuukaudesta seuraavaan, ja aina viime viikkoihin asti jaksoin ylläpitää toivoa, että pääsisimme kotiin viettämään 30-vuotissyntymäpäiviäni, jotka ovat nyt tulevana lauantaina.

Nyt sekin sukka on kuitenkin heitetty nurkkaan, ja rehellisesti sanottuna en ole edes mahdollista uutta ajankohtaa jaksanut miettiä.

 

No mutta, mikä sitten saa tällaisen suhteellisen iloisen ja elämään positiivisesti suhtautuvan ihmisen vadin nurin?

Minäpä kerron!

Murphyn laki

Onhan se nyt ihan fakta, että tällaisessa projektissa yksi tai useampikin asia menee pieleen.

Homman nimi on vain se, että koska tämän asian tiedostaa jo projektin alkuvaiheessa, niin niitä ongelmia osaa odottaa.

Jossain vaiheessa sitä kuitenkin huomaa, että niitä ongelmia alkaa kasaantumaan, ja se hymyssä suin annettu ”Noooh, näitä nyt sattuu!” -reaktio alkaakin pikkuhiljaa muuttumaan sellaiseksi väkinäiseksi hymyksi, jossa hampaita purraan tiukasti yhteen, ohimon valtimo pullistuu noin 3 millimetriä otsalta näkyviin ja kädet on hikisessä nyrkissä rystyset valkoisina.

 

Kaiken kaikkiaan koen kuitenkin, että ollaan päästy meidän rakennusprojektin kanssa aika vähällä, ja mitään sellaista järkyttävää fiaskoa ei ole -ainakaan vielä – päässyt missään vaiheessa syntymään, joka olisi tuhonnut uskoni ihmiskuntaan täydellisesti.

Meillä on kuitenkin ollut erityisesti yhden toimittajan kanssa vaikka minkälaista häseltämistä toimitusten suhteen, ja tänään päätin sitten kirjoittaa muutamalle taholle kusenkatkuisen sähköpostiviestin, jossa avauduin pettymyksestäni olemattomaan asiakaspalveluun ja infoamiseen sekä selkeään asiakkaan kusettamiseen. Naurahdin lopuksi ääneen, sillä teki mieli päättää viesti sanoilla:

Haistakaa paska.

Ystävällisin terveisin,
Elina Nygård

Pyyhin kuitenkin tuon ylimmän rivin pois, sillä jos rehellisiä ollaan, niin en usko, että kaikki syy oli yhdenkään viestin vastaanottajan kontolla kokonaisuudessaan vaan monen asian summa. Toki viestin vastaanottajana oli myös pari muutakin projektissa mukana olevaa ja asiaan täysin syytöntä henkilöä, joiden ajattelin haluavan ehkä vain pysyä kärryillä tässä kyseisessä fiaskossa.

Sen kyllä ymmärrän asiakaspalvelussa itsekin useamman vuoden työskennelleenä, että virheitä aina sattuu, mutta siinä vaiheessa, kun toisessa päässä jaksetaan viikosta toiseen ilmoittaa, että ”No niin! Tuotteet toimitetaan teille ensi viikolla!”, ja tätä jatkuu kuukausitolkulla, niin alkaa itsellä nousemaan aikamoinen tatti otsaan.

Samalla ärsyttää se, että itse tuotteet ovat aivan huippulaatuisia, ja en mielelläni niitä haluaisi vaihtaa, mutta asiakaspalvelun laatu saa kuitenkin tämän veneen kääntymään pikkuhiljaa toiseen suuntaan. Samalla mietin, että pitäisikö vain mennä Ikeaan, napata kaikki tarvittava sieltä hyllyltä, asentaa ne paikoilleen, ja ryhtyä sitten taas miettimään näitä kunnon kalusteita, kun on enemmän energiaa tällaiseen soopaan.

Tässä kohtaa myöskin ottaa aivan tolkuttomasti päähän se, etten edes tiedä missä se meidän helkkarin pääovi edelleenkään kuppaa ja olisiko tässä kohtaa vain parempi ottaa yhteyttä johonkin luotettavaan ovitoimittajaan, joka pystyisi todennäköisesti toimittamaan meille pääoven muutaman viikon sisällä sen sijaan, että siinä meneekin useampi kuukausi. 😑

Missä nyt mennään

Tällä hetkellä talo on sillä mallilla, että viime viikon keskiviikkona Gradon upeat Kide-portaat saatiin asennettua – ja tämä tapahtui täysin ajallaan ja sovitusti. ❤

Tästäkään operaatiosta ei toki selvitty puhtailla papereilla, sillä toinen asentajista tuli jossain vaiheessa kysymään, että onko meille tulossa jokin erilainen kaideviritelmä makkariin johtavan sillan toiselle puolelle. Katsoin häntä hetken aikaa silmät pyöreinä ja vastasin, että kaikkialle on tilattu samanlaiset kaiteet. Asentaja sitten totesi, että meille ei ole toimitettu sillan toiselle puolelle tulevia kaiteita.

Gradolta soitettiinkin sitten hetken kuluttua Janille ja asennuspäällikkö kertoi, että meidän makkariin vievän sillan toisen puolen kaiteet oli jostain syystä jätetty tilauksesta pois, ja näiden toimittamisessa menee kuulemma minimissään 3-4 viikkoa, mutta todennäköisesti 4-6 viikkoa. 😭

En nyt sitten tiedä, mitenkä tämä tulee viivyttämään meidän muuttoluvan saamista, mutta ajattelin soittaa sinne kysyäkseni, josko oikeiden kaiteiden odottelun ajaksi tilalle voisi asentaa jotkin väliaikaiset kaiteet, jotta saisimme muuttoluvan.

 

Puuttuvista lasikaiteista huolimatta portaat sekä muut lasikaiteet asentuivat kuitenkin täydellisesti kahden työmiehen toimesta ja jälki oli täyttä priimaa.👌

Alla muutama kuva vielä portaiden asennuksesta. Pahoittelut kuvien laadusta; rikoin puhelimeni viime viikolla, joten nämä kuvat tuli kalasteltua Whatsapin perhe-chatin syövereistä.

”You guys seeing this?” Pallo ei ole uskoa silmiään. 😀

Koirat olivat myös innoissaan portaista ja ramppasivatkin niitä ylös ja alas.
Oli pakko kasata sohvakin paikoilleen, jotta pystyi hetken aikaa fiilistellä kotia.

Viime keskiviikkona kävi myös Vientikiveltä mittamies ottamassa kivitasojen tilausta varten tarkat mitat, ja toivottavasti ensi viikolla saadaan keittiön ja kylpyhuoneiden tasot paikoilleen. Mittamies oli sen verran skarpin oloinen kaveri, niin mulla on suuri luotto siihen, että tämä saattaisi ehkä sujuakin ongelmitta! 😉

Hah! Kyllähän me saatiin tähän loppuun vähän positiivisuuttakin!

Tästä kaikesta häseltämisestä tuohtuneena päätin myös viime viikolla, että nyt on pakko saada joku aikalisä tähän projektiin ja järjestää edes jotakin häppenkinkiä omien kolmekymppisten kunniaksi. Lauantaina lähdetäänkin rakkaan Marmoripossun sekä muutaman läheisimmän ystävän kanssa 22 h -huviristeilylle juhlistamaan tämän Pirttihirmun ikääntymistä!

Toivottavasti palataan ensi viikolla taas vähän positiivisemmissa merkeissä, sillä ei tällaista kiukuttelua jaksa erkkikään. 😀

 

Lähes kolmikymppisin terveisin,

Ehkä vähän kärttyinen Pirttihirmu

 

One Comment Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s