Yrjö täällä moroogh!

Viime viikko koetteli (vaihteeksi 😄) hitusen ankarammalla kädellä, jonka seurauksena meillä on ollut taas pienimuotoinen tauko somepäivittelyssä.

Viime viikon maanantaihan alkoi sillä, että kävin meidän OP:n vakuutussairaalassa, Helsingin Pohjola Sairaalassa ortopedin vastaanotolla pahasti kiukuttelevan vasemman jalan polveni takia.

Polvi oli vähän päälle kuukauden jo kipuillut ja poksahdellut epämukavasti, ja senkin seurauksena, että kaikki Han Moo Do -treenit oli jätetty välistä ja kävelemistä pyritty vähentämään, vaikutti siltä, että se ei oikein meinannut millään parantua – saati mennä edes parempaan suuntaan – joten ajattelin, että ehkä on parempi käydä näyttämässä sitä.

Pohjola Sairaalassa tapasin sitten maanantaina ortopedi Tuomo Karilan, jonka kanssa pohdittiin, että polvi on varmaan alkujaan ärtynyt siitä, kun kannoin yksinäni liki 80 kappaletta 30 kg painavia laattalaatikoita työmaalla sisätiloihin. Tuolloin muistelin, että mitään ihmeempää onnettomuutta tai muuta ei olisi tapahtunut, mutta tuntui, että pari päivää myöhemmin polvi alkoi ylitaittumaan suoristusvaiheessa ja kotona huomasin yhtenä päivänä, että se oli hitusen turvoksissakin. Tämä kuitenkin meni ohitse viikon sisällä, mutta sen jälkeen seurasi se, että polvi alkoi poksumaan ja kipuilemaan erityisesti portaita alas mentäessä, ja tämän sitten kruunasi vielä se, että viimeisten viikkojen aikana normaali käveleminenkin hankaloitui.

Vastaanotolla Tuomo huomasi heti, että polvi on edelleenkin turvoksissa, ja väänneltyään ja käänneltyään polvea aikansa totesi, että hänellä ei ole aavistustakaan, mistä kipuilu voisi johtua. Tein vielä muutaman yhden jalan kyykynkin, jolloin polvi myös poksui sekä alas että ylös mentäessä.

Tuomo teki siltä samalta istumalta lähetteen magneettikuvaan, johon pääsinkin lähestulkoon heti. 👍

Magneettikuvat otettiin hetken kuluttua leppoisasti Michael Bubléa kuunnellen ja sovittiin, että ollaan tuloksista yhteydessä päivän parin päästä.

Lekurista ampaisin suoraan kotiin hakemaan koirat ja vaihtovaatteet, jonka jälkeen suunnattiin työmaalle vastaanottamaan loput puutavarat, jotta Jani pääsi tekemään alakerran pukuhuoneen katon loppuun. Oltiin myös jo sovittu Janin kanssa, että nukutaan maanantai-tiistai välinen yö tontilla, sillä tiistaina oli tulossa heti aamusta Spigotin sähkömies virittelemään lisää pistorasioita ja muita härpäkkeitä paikoilleen (hence the vaihtovaatteet!).

 

Tiistai alkoi sitten sillä, että Jani joutui lähtemään töihin, joten minä jäin kaksin sähkärin kanssa, joka kyseli noin klo 10.25 aikaan, että missähän mahtaa olla meidän molempien saunojen Helon ohjauskeskukset.

Minä: ”Öö… erinomainen kysymys!☝

Puoli tuntia käänsin taloa ympäri, eikä ohjauskeskuksia näkynyt missään. Netistä kaivoin kuvia keskuksista, jotta osaisin etsiä edes suht oikean kokoisia laatikoitakin. Kauhistelin samalla hintaa, että ei jösses sentään! Nuohan maksaa 370 euroa kappale! 😱 Hetken kuluttua soitin Janillekin, mutta hänelläkään ei ollut harmainta aavistustakaan, missä ne voisi olla. Ajateltiin vain yhdessä tuumin, että kyllä ne olis saunatiloihin tuotu, jos ne olisi jossain nähty pyörimässä.

Siinä epätoivon vallassa mietin sitten, että olisko keskukset mahdollisesti voinu vahingossa päätyä roskiin siinä samalla, kun laatoituksia ja muita saunatöitä on tehty.

No, koska vielä toisenkaan puolituntisen etsivätyön jälkeen ohjauskeskuksia ei talosta löytynyt, niin päädyin epätoivossani käymään kaikki työmaan jätesäkit lävitte, sillä meillä ei todellakaan ole varaa laittaa toista 740 euroa uusiin ohjauskeskuksiin. 😬

Oh, the joy!

Eihän siinä sitten muu auttanut, kuin vetäistä työhanskat käteen ja ryhtyä hommiin.

Lähes kolmekymmentä jätesäkkiä tuli kaluttua läpikotoisin muutamassa tunnissa, mutta ohjauskeskuksia ei näkynyt missään. 😣
Sen sijaan löytyi:

  • 3 kpl pantillisia tölkkejä (Yay! Saan kartutettua sisustussäästöpossuani!)
  • puhkikuluneet Jalaksen turvakengät
  • paljon muita ällöttäviä asioita
  • pari kaveria

Viidennensadannenseitsemännentoista jätesäkin kohdalla päästin korkean ja erittäin naisellisen kiljaisun, sillä jätesäkistä pomppi jokin tervehtimään silmien korkeudelle.

Ohjauskeskuksia ei löytynyt, mutta tällainen pikkukaveri kylläkin.

Hetken itseäni keräiltyä ryhdyin pelastustoimiin, ja siinä samalla huomasin, että jätesäkissä olikin ei yksi, vaan peräti kaksi karvaista asukasta!

Pelastusoperaatio oli menestys, sillä molemmat kaverukset pääsivät turvallisesti kylmään vapauteen, mutta itselle jäi paha mieli siitä, että toimin kodin rikkojana:

Pikkukaverien koti.

Jätesäkissä olleeseen muoviämpäriin oli nimittäin tehty niin soman näköinen pieni pesä pahvista ja paperista, ja en voinut kuin miettiä, kuinka pitkään noilla tyypeillä on mahtanutkaan mennä siinä, että ne on saanu oman kotinsa rakennettua ja minä julma ihminen menen sen sitten tuhoamaan. 😭


Ohjauskeskuksia ei siis suuretsinnöistä huolimatta löytynyt, joten niiden asentaminen jää seuraavaan kertaan. Mietittiin Janin kanssa samalla, että onkohan niitä edes koskaan toimitettukaan meille. 😖 Sähkärillä oli onneksi kuitenkin paljon muutakin tekemistä, joten päivä ei mennyt pelkäksi lorvailuksi.

Seuraavaksi siirryin itse tekemään vähän oikeita töitä (josta mulle maksetaan palkkaakin), ja napostelin siinä samalla kuivattuja viikunoita nälkääni. Jossain vaiheessa huomasin, että kädessä oleva viikuna, josta oli enää alle puolet jäljellä, maistui toooodella funkylle!

Janikin pääsi vasta myöhään illalla töistä, ja hetken työmaalla koomailtuamme päätettiin, että lähdetään kotiin äitini luokse, jossa ollaan nyt viime kuukaudet asuttukin. Kotimatkalla autossa olin kai vain tosi väsynyt, mutta meinasin purskahtaa itkemään, kun edelleenkin harmitti se, että tuhosin niiden kahden pikku hiirulaisen kodin. 😭

 

Illalla kotona itsellä alkoi sitten olemaan aika tukala olotila, ja vielä puolenyönkin aikaan oli huono olla, joten naputtelin siinä aikani kuluksi lisää työasioita, kun en niitä ollut päivän aikana hirveästi ehtinyt tekemään ja unen saaminen ei vaikuttanut tulevan kuuloonkaan.

Vähän jälkeen yksi yöllä oli pakko nousta sängystä ja mennä vessaan, sillä olo alkoi käymään niin sietämättömäksi ja tuntui, että kohta on pakko oksentaa.

Eihän siitä sitten pitkään mennytkään, kun yrjö tuli kylään ja loppuyö meni rattoisasti aina aamuviiteen asti kädet vessanpöntön ympärille tiukasti kiedottuna ja kauttaaltaan täristen.

Aamuviiden jälkeen olin jo aivan naatti ja makasin reporankana kylpyhuoneen lattialla. Rakas äitini toi tyynynkin pään alle, ja nukuin lopun yöstä siinä lattialla pötköttäen. Lattialämmityksen keksineelle tässä kohtaa muuten suurkiitos; tämä teki kokemuksesta paljon miellyttävämmän! 👌

Itse tilanteessahan oli myös jotain hassun nostalgista, sillä äitini ei suostunut vastusteluistani huolimatta menemään takaisin nukkumaan vaan vaati saada seistä vierelläni, kun vuodatin sisintäni pönttöön. Parin tunnin oksentelun jälkeen se jo itse asiassa tuntuikin ihan kivalta, että siinä vierellä oli joku tukena, kun itkin, oksensin ja kouristelin kipeänä. Iso kiitos siitä äidille. ❤

Yrjölle tarjoiltavaa. Tämä muuten toimii!

Täytyy muuten tähän väliin vinkata sen verran, että tuo mustikkamehu toimi itselläni todella hyvin nesteyttäjänä! Isona plussana myös se, että kun oksu pääsee, niin mustikka vähän pehmentää sitä aromia. 😬 Mutta ainakin omalla kohdalla tuota oli paljon helpompi juoda kuin mitään muuta nestemuodossa olevaa litkua.

 

Seuraavana päivänä Pohjola Sairaalan ortopedi, Tuomokin soitti ja kertoi, että magneettikuvissa näkyi rustovaurio polvessa, ja tähän pitäisi riittää ihan vain kunnon lepo. Tuomo myös komensi, että nyt pitää jatkossa laittaa mies sitten kantamaan kaikki mahdollinen loppu-urakan ajan ja itse vain osoitella sormella paikkoja.  😬

Tuli todella helpottunut olo, ettei polvessa ollut mitään sen vakavampaa ja naurettiinkin Tuomon kanssa, että tässähän sitä lepoa tulee nyt sitten oikein hyvin samalla, kun makaan riutuneena kotona. 😄

Puhelun jälkeen klikkailin jälleen Pohjola Sairaalalle täydet pisteet asiakaspalvelusta ja siitä, kuinka järjettömän hyvin ja nopeasti siellä onnistuu hoito. Meidän perheessähän on aika vauhdikasta menoa ja välillä sitten sattuu ja tapahtuu, niin oon äärettömän kiitollinen jo pelkästään siitä tunteesta ja tiedosta, että kaikki saadaan aina hoidettua, kun meillä on OP:n mittaturvavakuutus.

Suosittelen todella, todella lämpimästi hommaamaan kyseisen vakuutuksen, sillä esimerkiksi tämän polvenkin tapauksessa varasin vain ajan suoraan ortopedille, ja tapaamisen jälkeen menin sairaalassa vakuutustiskille, josta sain saman tien korvauspäätöksen ja pystyin jatkamaan magneettikuvaukseen. Maksoin koko käynnistä ja magneettikuvauksesta yhteensä ainoastaan tämän vakuutuskauden omavastuun, joka on meidän tapauksessa 100 € vuodessa. 👍

Seriously, suosittelen!

 

Anyhoo! Keskiviikkohan meni ymmärrettävästi kokonaan vuodelevossa, ja illalla puoli kuuden aikaan kuumemittarikin näytti jo 38,7 astetta. Siitähän ei ollut tie sitten kuin ylöspäin, joten ilmoitin samalla töihin, että nyt ollaan vähän pahemmin pipinä.

48 tuntia myöhemmin sain vihdoin myös kiinteää ruokaakin tungettua itseeni riisipuuron muodossa, ja siitä alkoi elämä pikkuhiljaa voittamaan. 💪 Koko loppuviikko meni kuitenkin sairauslomana, sillä myös torstaina nousi kuume eikä ruoka meinannut vielä perjantainakaan oikein maistua.

Minikokoinen Solero-jäätelö toimi myös hyvänä energialähteenä!

Perjantaina jäinkin sitten äidille kotiin lepäämään, kun Jani lähti isänsä kanssa työmaalle listoitushommiin koko viikonlopuksi.


Nyt ollaan onneksi taas täysissä sielun voimissa, ja tähän loppuun onkin kiva laittaa vähän positiivisempia uutisia! Lähdettiin nimittäin lauantaina äidin kanssa kahdestaan ihmisten ilmoille, ja käytiin kauppakeskus Jumbossa kiertelemässä kauppoja sekä keräilemässä sisustusideoita.

Reissulta mukaan tarttuivat nämä ihanuudet:

House of Seasons:in söpöjä karhukoristeita.

Seven Art:ista löysin tällaisia ihania puisia karhukoristeita House of Seasons:ilta! Kuvasta ei oikein näy, mutta näiden reunoissa on vielä kultakimallettakin. Hinta 3,90 € kpl, joten ei missään nimessä edes pahan hintaisia! 😍

Finlaysonin Kiseleff-malliston koristetyynynpäälliset.

Stockmannilta taasen löydettiin nämä puuvillaiset Finlaysonin Kiseleff-malliston ihanat koristetyynynpäälliset! Näiden normaalihinta oli 39,90 € kappale, mutta äiti pongasi nämä -60 % -alekorista, joten kehdattiin ostaa näitä kaksi kappaletta. Kierrettiin myöhemmin nämä kädessä sisustusosastoa ja hihiteltiin tyytyväisinä toisillemme, kun kaunis harmaansävy sopii erinomaisesti minkä tahansa muun värin kanssa, niin päälliset ovat todella monikäyttöiset. 🙂

Pentikillä oli myös ystäväpäivät viikonloppuna, jonka johdosta kaikki Pentikin tuotteet olivat alennuksessa -20 %. Stockmannilla nähtiin sitten Pentikin Kiia-niminen ruokapöytä, joka näytti ensi silmäyksellä täydelliseltä meille!

Kävin kuitenkin lukemassa lisätietoja pöydästä Pentikin omilta nettisivuilta, ja siellä paljastui, että kyse onkin vain pähkinäviilulla päällystetystä MDF-levystä. Todellinen deal-breaker! 😨  Pöytä sai siis jäädä niille sijoilleen, ja mietittiin Janin kanssa, josko rakenneltaisiin ihan itse tuon tyylinen pöytä.

 

Stockmannin jälkeen käytiin vielä Jumbon suutarin tiskillä katsomassa, josko sieltä löytyisi tarpeeksi isokokoiset talonumerot, ja kyllähän sieltä löytyi:

Beslagsbodenin 15 cm korkeat talonumerot.

Nämä Beslagsbodenin ruostumattomasta teräksestä valmistetut talonumerot maksoivat 16 € kappale ja ovat korkeudeltaan 15 senttisiä. Nyt pitää vielä päättää, kuinka nuo kiinnitetään taloon. 😗

Superonnistunut kauppareissu kruunasi kyllä hyvin viime viikon, ja olen edelleenkin todella täpinöissäni noista kaikista ostoksista! En malta millään odottaa, että pääsen vihdoin laittamaan omaa kotia – varsinkaan, kun joulu lähestyy! ❤🎄

Sunnuntaiaamuna sain myös idean leipoa rakkaille isukeille kakun isänpäivän kunniaksi, ja haaveissa on ollut jo pidempään kokeilla itse suklaa-vadelmakakun tekoa, joten nyt oli vihdoin hyvä syy leipoa sellainen!

Vadelmatäyte makutestissä.
Vadelmaa, kookoshiutaleita ja lisää tummaa suklaata koristeeksi.
Valmis isänpäiväkakku tarjoiltavaksi rakkaille isille!

Tänään olikin sitten jo superihanaa päästä taas takaisin toimistolle työntekoon, ja nyt tuntuu, että vuodelevosta sekä viikonlopun tapahtumista sai taas paljon energiaa loppuvuodeksi, jotta jaksaa pyristellä läpi harmaan kivenkin! 💪

Ensi viikolla pitäisi vielä myös keksiä jokin suht yksinkertainen tapa juhlistaa omia kolmekymppisiänikin, mutta koska rahat ovat nyt niin tiukilla, niin yritetään keksiä jotain suht yksinkertaista. Sehän ei toki haittaa, koska ihana seurahan ne juhlat tekee! 🙂 ❤

 

Mukavaa alkanutta viikkoa toivottaen,

Pirttihirmu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s