Pyllyvakohikeä ja stressiä

Heräsin tänään aamuyöllä pissihätään, ja veskissä käynnin jälkeen sänkyyn takaisin mentyäni huomasin, että mieli poukkoili kodin kattopaneeleista todo-listan tekemättömiin asioihin, Hau-Hau Champion koiranruoan lihapitoisuuteen ja sieltä HP-kastikkeen ainesosiin, MacGyverin älykkyysosamäärään, kylppärin mahdollisiin verhoilukiviin, etelämantereen pingviinilajeihin ja erääntyviin laskuihin. Pian huomasinkin, että pulssi veteli aika korkealla ja jos joku lekuri olisi sattunut pötköttämään siinä vieressä, niin olisi varmaan heristellyt sormeaan ja todennut, että lähestyvän rytmihäiriön merkki. ☝

Viime viikko oli itselle jotenkin harvinaisen raskas, ja vaikka työmaalla ei olekaan tarvinnut touhuta mitään (koska siellä on ammattilaiset työn touhussa), niin Juusto Kristian ja Marin vuohet, kun on hapettanut!

Nii, ja puuterikin meni rikki!

Itsellä on ollut taloprojektin lisäksi myös vähän tavallista raffimpaa toisellakin saralla, sillä Skotlannista paluun jälkeen postilaatikossa odotti paksu kirje HUS:ilta, jossa ilmoitettiin, että papaseulonnassa oli ollut huonoja löydöksiä ja jatkotutkimusaika oli varattu jo parin viikon päähän. Siinä kohtaa tuli se sellainen fiilis, että nyt ropisee kaikki 💩 niskaan kerralla ja isosti.

Onneksi paras ystäväni Johanna tuli poliklinikalle mukaan tueksi ja eksessiivisen hien poistuulettajaksi

Ensi kuussa saadaan jo tarkemmat tulokset ja samalla selviää myös jatkohoidot, joten hyvissä käsissä ollaan! 👐

Onneksi työmaalla on myös tällaisia antistress-palloja, joita voi rapsutella tuloksia odotellessa! Kuvassa meidän pellittäjän paras kaveri 🙂

Itsellä on aika vahva epäilys siitä, että kuluneen viikon stressiähky johtuu kaiketi siitä, että lähes vuoden rakennusurakka lähestyy loppusuoraansa, ja kohta ei tarvitse enää jatkuvasti tsempata ja stressata sitä, minkä kokoisia laskuja postilaatikosta tupsahtaa ja kuinka lainarahat riittävät projektin loppuunsaattamiseen. Toki itse talon kanssa riittää vielä pitkäksi aikaa tekemistä, kun julkisivurappaukset, terassi ja pihamaa pitää vielä tehdä, mutta siinä vaiheessa se kaikki tuntuu niin pieneltä, kun on kuitenkin oma koti, missä asua ja rentoutua. Terassia ja pihamaata voi myös onneksi tehdä valmiilla rahalla hiljalleen valmiiksi. 👍

On tässä kyllä tullut huomattua, että pääkoppa ei toimi aina aivan normaalisti, ja samalla myös turhauttaa, kun välillä jonkun täysin yksinkertaisenkin asian tekemiseen menee pidempi tovi, kun aivot eivät vain ymmärrä, että sitä ovea pitää työntää eikä vetää, jos siinä kahvan yläpuolella lukee ”työnnä”. 😬

 

Mutta jotta Pirttihirmu on selvinnyt hengissä tästä ahistuspuuskasta, niin ollaan vietetty Marmoripossun ja koirien kanssa paljon aikaa luonnossa!

Suppiksia omalta takapihalta!
Pirttihirmun rakas ämpäripää

Viikonloppuna pistäyty myös rakas Simo-enoni Kiteeltä kylään, joten lähdettiin lauantaina yhdessä kodin lähelle karpaloita keräämään!

Tässä karpaloreissun takana on itseasiassa aika ihana tarina, sillä alkukuussa meidän työmaalle tupsahti yksi iltapäivä vanhempi pariskunta kylään. He tulivat esittelemään itsensä meidän vanhoina naapureina ja kertoivat, että olivat muuttaneet Kalkkirannasta pois pari vuotta aikaisemmin, mutta olivat päätyneet lukemaan meidän blogia ja sitä kautta tulla pistäytymään ja katsomaan meidän projektin etenemistä. Ihana rouva kertoi minulle samalla lähialueesta lisää ja muun muassa tästä hyvästä karpalopaikasta. 🙂

Samalla sain itselleni myös mahdollisen piano-opettajan, sillä herra taasen on vanha muusikko, joka tulikin samalla testaamaan meidän kodin akustiikkaa! Aivan huippuihana kohtaaminen siis, ja toivottavasti nähdään heitä vielä jatkossakin! ☺

Vähän hävettää myöntää, mutta lauantaina oli elämäni ensimmäinen karpaloreissu!
Ensimmäinen karpalosaaliini! Äiti tosin jeesasi vähäsen 🙂
Karpaloreissun jälkeen lähdettiin tämän komistuksen ja koirien kanssa vielä Emäsalon kärkeen ihastelemaan myrskyaaltoja ja katsomaan surffareita
Eilen käytiin myös koskella kalassa, ja minä rentouduin tuijottelemalla Sasun tuhisevaa nenää
Viime viikolla aloitettiin muuten myös vanha ja rakas harrastuskin uudestaan, kun liityttiin Janin kanssa Sipoon Han Moo Do -seuraan! Siellä pystyy hyvin purkamaan patoutumia yhdessä puolison kanssa ;D

Nyt voi taas vähän rennommalla mielellä katsoa, mitä kaikkea tässä loppusuoralla ehtii vielä tapahtua!

Meillähän ei esimerkiksi ole vieläkään terassin pariovia saati pääovea asennettuna, eikä edes tietoa siitä, missä nämä kaksi yksilöä mahtavat tällä hetkellä edes seikkailla, joten varmaan tässä saa vielä muutaman hiushaituvan päästään repiä. 😶

Positiivisena asiana tosin se, että meillä on sentään hieno sisäkatto!

Kuvassa näkyvä oikea paneelikasa on nyt sitä aikaisemmin hommattua MDF-paneelia, josta kerroinkin aikaisemmassa postauksessa. Jos tarvitsette polttomateriaalia kokkoonne (tai muuhun vastaavaan), niin meiltä saa tulla hakemaan hyvään hintaan!

Nyt meidän katossa komeilee siis 14 mm paksu Siparilan struktuuri STS -puupaneeli! Ja katsokaa, kuinka suorassa se on! Taloonkin on kiva tulla, kun siellä on kevyt puun tuoksu. 🙂

Tänään talolla on kuulemma laiteltu myös kattolistat paikoilleen, ja keskiviikkona päästään näillä näkymin näkemään myös ensimmäiset laatat asennettuna! Eiköhän näillä onnistumisilla jaksa taas seuraaviin pettymyksiin! 😉

 

Maanantaiterveisin,

Pirttihirmu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s