Still alive!

on

Kyllä, elossa ollaan!

Veneeseen muuton jälkeen on näköjään päässyt käymään niin, että elämässä ei ole ollut juurikaan mitään muuta normaalin työn ohella kuin talon rakentaminen ja Netflixin tuijottaminen iltaisin kuola poskea pitkin valuen. Positiivisena asiana toki se, että Pirttihirmulla ei ole ollut enää yöllisiä paniikkikohtauksia ensimmäisen muuttoviikon jälkeen, joten vähällä ollaan päästy! \o/

Blogin hiljaisuudesta huolimatta työmaalla on onneksi tapahtunut silmin havaittavaa kehitystä, ja muun muassa talon sisäseinät on nyt tasoiteltu ja pintamaalattu ala- ja yläkerran kylpyhuoneita lukuunottamatta, jotka odottavat seuraavaksi laattoja laitettavan pintaan.

Tältä näytti sisätiloissa ensimmäisen tasoituskerran jälkeen.
Seuraavaksi tuli hitusen vaaleampaa pintaa! Meidän askeettisemman elämäntyylin huomaa muuten hyvin myös rakkaan Marmoripossun parrasta.

Välissä ehdittiin myös pohtia mahdollisia tehosteseiniä, ja käytiin Porvoon K-Raudassa hakemassa erilaisia värivaihtoehtojakin:

K-Raudan pikavisiitin aikana kävin nopeasti nappaamassa muutamia näytteitä Tikkurilan värivalikoimasta.
Tässä mietittiin sopivaa väriä eteisaulan seinään.

Lopuksi päädyttiin kuitenkin siihen, että maalataan kaikki sisäseinät valkoisella ja katsotaan myöhemmin, mitä seinää kannattaa lähteä maalaamaan milläkin värillä. Meistä kumpaakaan ei loppupeleissä innostanut hirveästi lähteä leikkimään väreillä vielä tässä vaiheessa, kun ei ole kunnolla tiedossa sekään, kuinka aiomme kotimme sisustaa. Turvallisesti valkoisella siis!

 

Jani oli jo aikaisemmin tehnyt hieman hintavertailua Suomen ja Viron välillä, ja päätimmekin lähteä verkkokauppojen hintalappujen perusteella piipahtamaan naapurimaassa.  Maalit tulivat tällä tavoin paljon halvemmaksi, ja samalla löysimme myös sopivan kattopaneelin sekä muutamia laattoja kotiinviemisiksi. Tallinnan K-Raudassa seinien väriksi valikoitui myös lyhykäisen mietinnän päätteeksi Tikkurilan Paperi-sävy.

Terveisiä Tallinnasta!
Tikkurilan Paperi-sävy seinissä.

Pari viikkoa sitten saimme tiedon maalariltamme, että seinät oli nyt saatu maalattua loppuun, joten meidän oli aika siirtyä kattopaneeleja asentamaan. Janin oikea käsi leikattiin 14. elokuuta, joten hän on ollut siitä lähtien lähinnä henkisenä tukena työmaalla. Onnekseni sain kuitenkin tukijoukkoja kattopaneelien asennusta varten.

Hommahan lähti käyntiin ihan hyvin, ja ensimmäisen puolentoista päivän aikana saimme lähes puolet korkeiden tilojen paneeleista asennettua sekä makuuhuoneen katon valmiiksi.

Ensimmäisen työpäivän saldona korkean tilan kattopaneeleja oli jo hyvä läjä asennettuna.

Iloa ei kuitenkaan kestänyt kuin seuraavaan aamuun asti.

Tältä katto näytti viime viikon keskiviikkoaamuna. Kuvasta huomaa, kuinka paneelit ovat lähteneet taipumaan saumakohdista.

Eihän siinä omalta osalta mikään muu auttanut kuin kunnon itkut vääntää.

Janin isä saapui vielä myöhemmin paikalle ja yritti lohduttaa, että ei se maailma tähän kaadu. 20 minuuttia Pasi Kuikan pöntöllä ihmisiltä piilossa istuttuani ja vielä hetken metsän laidalla Pallolle käpyä heiteltyäni ja hihat täyteen räkää pyyhittyäni nousin vihdoin ylös ja haistatin halvoille kattopaneeleille pitkät.

Mutta ai että sitä vitutuksen määrää.

Se olin vielä ollut minä, joka olin Viron päässä suostutellut Janin ottamaan halvempaa MDF-kattopaneelia, sillä elin siinä uskossa, että katossa sillä ei olisi niin väliä, koska materiaali ei kuitenkaan joudu rasitukseen, joten laadun ei tarvinnut olla mitään topnotch-luokkaa. Tässä se tuli kuitenkin huomattua, että halvalla ei saa hyvää.

Olin itse lähdössä vielä seuraavana aamuna äitini kanssa Skotlantiin isoveljeäni moikkaamaan, ja siinä kohtaa homma kolahti kyllä niin pahasti pääkoppaan, että teki mieli nostaa kädet ilmaan ja heittäytyä jorpakkoon.

Edinburghiin päästyäni jysähtikin sitten heti kunnon pöpö päälle, ja koko reissu meni kuumeessa, josta en ole vieläkään toipunut. Pääsin onneksi sentään David Humen kultavarvasta kutittelemaan, ja mikä tärkeintä; näin rakkaan isoveljeni, Joen. ❤

Minä, veljeni Joe sekä hänen ihana puolisonsa, Fiona ❤

Kovasta kuumeesta huolimatta Edinburgh oli kuitenkin mieletön kokemus, ja kunhan pääsen tästä vielä paremmin tervehtymään, niin kirjoittelen reissusta enempi!

Katon romahdettua niskaan vähän uskoa elämään loi kuitenkin Tulikiven takan asennus, joka sujui täysin ongelmitta ja vielä erittäin mukavan asentajan toimesta!

Tästä se lähtee!

Oletteko muuten ikinä nähneet, miltä takka näyttää sisältä?

Minä en nimittäin ollut, joten oli mielettömän hienoa päästä seuraamaan vierestä, kun ammattilainen kasasi takkaa!

Tähän asti näkemistäni työkaluista ehdottomasti lempparini on tuo takan päällä pötköttävä pehmustettu vasara!
Seuraava tietoisku: takkaelementeissä käytetään muun muassa vessanpöntöistä kerättyä posliinia! Hienoa materiaalien kierrätystä!
Leivinuuni! LEIVINUUNI!

Nyt olemme viettäneet Janin ja koirien kanssa paljon aikaa äitini luona, ja tarkoitus on palata työmaalle heti, kun tervehdyn tästä pöpöstä. Seuraavaksi siellä odottaakin ihana projekti, kun pääsen repimään kattopaneelien poisrepimisestä jääneet niitit irti kattorimotuksista. Oh, the joy!

Mutta Janin isän sanoin; maailma ei tähän kaadu, ja on tässä matkan varrella tapahtunut myös paljon hyvääkin!

Tässä siis lopuksi vielä kuvia heinäkuulta:

5. heinäkuuta kävin koirien kanssa ihka ensimmäisellä kävelylenkillä kotikulmilla. Nähtiin matkan varrella niin hevosia kuin sammakoitakin!
6. heinäkuuta lauloin Whitney Houstonin kanssa I Wanna Dance With Somebody:a ja nautittiin veneilystä.
7. heinäkuuta sheivasin sääret ensimmäistä kertaa kodittomana. Myöskin koditon Marmoripossu leikkaamassa kynsiään taustalla.
8. heinäkuuta nautittiin aamupala Porvoon rantapromenadilla sijaitsevan Kiva-kahvilan terassilla.
9. heinäkuuta katselin ja nautin, kun miehet tekivät siivoushommia.
10. heinäkuuta tuijotin johdonpätkää ja mietin, mikä sitä mahtaa naurattaa.
11. heinäkuuta tehtiin kotiruokaa.
12. heinäkuuta saatiin lamppujen rasiat kiinnitettyä paikoilleen ja nautittiin sen kunniaksi Kalkkirannan Kievarin burgerit sekä oluset.
13. heinäkuuta tapahtui major upgrade kokkaussaralla: Weberin Genesis II liittyi perheeseen!
14. heinäkuuta Pirttihirmun äiti ui ensimmäistä kertaa meressä 20 vuoteen ❤ Pallo Baywatchina pitämässä vahtia.
15. heinäkuuta kerättiin takapihalta äidin kanssa aamupuuroa varten mustikoita ja metsämansikoita.
16. heinäkuuta tuijotin Janin söpöjä jalkapohjia.
17. heinäkuuta vilvoittelin jalkoja veneen takakannella samalla, kun rakas merimursu kävi uimassa.
18. heinäkuuta pohdin, että siivoankohan liikaa.
19. heinäkuuta rakas mursu pelasti sudenkorentoja ❤
20. heinäkuuta lompakkoa siivotessa työpöydälle putosi kuva parhaasta ystävästäni, Johannasta. ❤
21. heinäkuuta vietettiin yö Pikku Leikosaaressa.
22. heinäkuuta tuijottelin näitä kahta nukkuvaa söpöläistä.
23. heinäkuuta nautittiin jo traditioksi tullut Nesteen aamukahvi ja -pulla.
24. heinäkuuta Pallo vahti, että rakas merimursu tulee turvallisesti iltapesulta.
25. heinäkuuta Villeroy & Bochin pönttölähetys saapui!
26. heinäkuuta makasin tyytyväisenä pihalla metsätöiden päätteeksi.
27. heinäkuuta ihastelin siistejä käsivarsiani ja jalkojani.
28. heinäkuuta ahkera työporukka otti päikkärit. 🙂
29. heinäkuuta käytin 30 minuuttia arvokkaasta nukkuma-ajastani näiden vihulaisten metsästämiseen.
30. heinäkuuta meillä pistäytyi Gradon asiantuntija kylässä, ja päätettiin samalla tulevien portaiden värimaailmaa. Rungon väriksi valikoitui mattamusta ja portaiden puupinta kulkee nimellä Tammi Dark Oak. Gradon katalogissa näkyy meidän tuleva porrasmalli, Kide.
31. heinäkuuta pelastin perhosen, joka kiitti ulostamalla mun sormelle.

Näitä kuvia katsellessa voinkin todeta, että heinäkuu oli varsin passeli kuukausi näin sipoolaisen kodittoman arjessa. Elokuu onkin sitten pitänyt jalat vähän paremmin maassa, joten en voisi olla yhtään tyytyväisempi, että ylihuomenna siirrytään jo syyskuun puolelle. Tästä etiäpäin päivittelen taas blogiakin paljon ahkerammin, sillä kerrottavaa löytyy vaikka kuinka!

Nyt nappaan Bottoms Upin huisin hyvän (ja alkoholittoman) inkiväärioluen mukaan ja siirryn Marmoripossun kainaloon yskimään tätä helkkarin pöpöä pois.

Nauttikaahan pimenevistä kesäilloista!

 

-Pirttihirmu

One Comment Lisää omasi

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s