Kassialman ja Marmoripossun säästötalkoot

Oon aikaisemmin muutamassa postauksessa jo vähän avautunutkin teille siitä, kuinka meidän tontin maatöihin upposi useampi touhutonttu suunniteltua enemmän.

Hiekkalaatikolla tää oli vielä ilmaista, mutta ei enää.

Tästä syystä oltiin Marmoripossun kanssa toukokuussa vähän helisemässä, kun muutoinkin tiukille vedetty rakennusbudjetti alkoi paukkumaan ja rahat sitä mukaan hupenemaan.

Taloa rakentaessahan itse asuntolainaa saa nostettua aina sitä mukaan, kun prosentit valmiusastetodistuksessa nousevat, joten ihan heti ei onneksi voi käydä niin, että koko rakennusbudjetti ja kysy tutun tutulta neuvoa -kortit on käytetty, kun talosta onkin valmiina vain 35 prosenttia.

Meillä ei siis tilanne ollut onneksi niin huono, mutta koska raha-asiat painoivat mieltä, niin toukokuussa ei sitten muu auttanut, kuin rohkeasti ottaa hattu kauniiseen käteen ja lähteä pankkiin kertomaan meidän lainatädille sen hetkisestä tilanteesta.

Meidän Nordean ihana pankkitäti, Tiina, joka oli jo useamman vuoden hoitanut meidän pankkiasioita, oli valitettavasti siirtynyt muihin tehtäviin pankin sisällä, joten tavattiin toukokuussa samalla meidän uusi pankkitäti, Hilkka, ensimmäistä kertaa.

Alkuun vähän hirvitti, että onkohan Hilkka yhtä mukava ja rento kuin Tiina, ja että löytyykö Hilkalta ihan yhtä paljon uskoa meihin niin kuin Tiinalta löytyi.  😬 Tiina oli myös siitä tosi kiva pankkitäti, että häntä sai aina halata tapaamisten jälkeen.

Ensimmäisessä pankkitapaamisessa Hilkka osoittautui kuitenkin myös mahtavaksi tyypiksi, ja otti meidän rakennuskriisin ammattimaisen rauhallisesti. Ei toki varmasti oltu ensimmäinen eikä viimeinen pariskunta hänenkään uralla, jonka taloprojekti lähtee vähän lapasesta.

Siinä sitten kerrottiin avoimesti meidän rahatilanteesta ja käytiin lävitte uusimpia laskelmia ja kohtia, joissa voitaisiin yrittää vielä vähän säästää. Hilkka oli sitä mieltä, että tässä kohtaa riittää vain sen hetkisen tilanteen kirjaaminen ylös, ja katsotaan sitten vähän myöhemmin, kuinka paljon lisärahoitukselle olisi tarvetta.

Pankista poistui tuolloin kaksi erittäin huojentunutta ihmistä, ja tuntui, että sydämeltä putosi iso lohkare graniittia. 👍

Siitä hetkestä asti lähdettiin sitten vielä enempi tsemppaamaan sen suhteen, että budjetti ei lähde enempää leviämään käsiin. Muun muassa vesikalusteet löydettiin superhyvään hintaan K-raudasta ja Netraudasta, joten siinä saatiin säästettyä muy buenosti.

Hetken aikaa ehdittiin jo kriisissä myös miettiä, että ei kai meidän täydy tinkiä Domuksen kaapeista, mutta enemmän asiaa ajateltuamme tultiin siihen tulokseen, että ne on viimeisimpiä asioita, missä kannattaa lähteä säästämään. Kaapit, erityisesti keittiön, on kuitenkin niin kovassa käytössä, että niihin kannattaa panostaa ja hommata kestävät ja laadukkaat.

Kattopaneeleiksi voi sitten vaikka hommata jotain halvempaa kuin kanadalaista, oluella kasvatettua jättituijaa. 😉

Kodin kiintokalusteista en tingi, mutta ruoasta voin tinkiä! Saanko esitellä: nykyinen arkilounaani!

Päästiin näissä meidän säästötalkoissa jopa niinkin pitkälle, että pari vuotta sitten avioliittokriisin aiheuttanut Audikin lähti vaihtoon!

”Myydään: vikkelä Audi ja kallis mies. Koira ei sisälly kauppaan.” Jo vuonna 2016 yritin kaupitella huonolla menestyksellä. Koirasta tuli kyllä tarjouksia.

Miettikääs sitä!

Nyt meillä on sitten pihalla superihana ja hiljainen kulkuneuvo, josta löytyy samalla myös paljon enemmän tilaakin! Vaimo kiittää ja mies saa paljon pusuja!

Hienosti sujuneiden säästötalkoiden kunniaksi meillä onkin huomenna tontilla luovutuskatselmus Jämerän kanssa heti aamusta, kun talo on kaikki väliseinät mukaan lukien nyt sitten virallisesti pystyssä! 🎉

Päätettiin tuossa viime viikolla tehdä myös vähän rohkeampi muuvikin, josta raapustelen vielä loppuviikosta lisää. Olkaahan siis kuulolla, nimittäin kohta käynnistyy sellainen seikkailuvaihe Pirttihirmun ja Marmoripossun elämässä, että vähän itseäkin jännittää!

 

Cheerios!

-Pirttihirmu

Ps. Jos satutte muuten näkemään Kivistön huudeilla puskissa seikkailevan kassialman, niin se olen sitten minä! Aloitin nimittäin säästötohinoissani pullojen ja tölkkien keräämisen. Panttirahat laitan kaikki sivuun, ja tarkoituksena on saada pientä säästöä kasaan, jolla sitten pääsen ehkä vähän sisustamaan tulevaa kotiakin, kunhan se nyt saadaan kunnialla asumiskuntoon. 🙂

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s