Talonrakennus ja ihan pari pikkujuttuu ennen ku seinät alkaa nousee.

Ajatus tähän blogipostaukseen lähti taannoisesta kaverin kanssa puhelimen välityksellä käydystä keskustelusta liittyen omakotitalon rakentamiseen liittyviin pohjatöihin. Kaveria mietitytti kovasti mitä kaikkea pitää tehdä erilaisiin perustusmalleihin liittyen ennen kuin varsinaiseen runkovaiheeseen päästään. Toki kaikkeen työmäärään vaikuttaa moni asia, kuten millaiselle pohjalle rakennetaan tai vaikka se, että ollaanko taajamassa vai kuten meidän tapauksessa haja-asutusalueella.

Meillä oli alun perin ajatus perustaa talo suoraan kalliolle rossipohjaratkaisulla, joskin suunnitelmat muuttuivat melko nopeasti jo rakennuslupavaiheessa Sipoon kaupungin ilmoittaessa, ettei tällainen olisi mahdollista nykyisten rakennusmääräysten puitteissa. Sillä hetkellä kelasin, että ”up yours bastards!!”, mutta näin jälkikäteen fiilistellen nykyinen ratkaisu louhintoineen ja maanvaraisine laattoineen oli meidän tapauksessa se fiksuin ratkaisu.

Talon harjakorkeuden heiluessa kahdeksassa metrissä kallion päälle rakennettuna talosta olisi tullut aikamoinen ”muumitalo”. Lisäksi louhinta ja näin ollen matalampi lattiakorko mahdollistavat tulevien terassien rakentamisen siten, että ympäröivät kalliot jatkuvat suoraan terassin reunasta ilman pudotusta.

Nyt kuitenkin asiaan. Meillä tosiaan hommat tontilla alkoivat samaan malliin kuin monessa muussakin metsätontille rakentavan tapauksessa. Puut helevettiin ja kalliot esiin. Puiden kaadosta pitää sen verran sanoa, että kysyin tarjouksen puiden kaadosta parista mestasta. Hintaa olisi tullut 20 €:sta ylöspäin per puu, eli meidän tapauksessa pitkästi toista tonnia ja puut olis jääny siihen paikkaan mihin ne on kaadettu. Kelasin, että voi morientesta vaa, ja lampsin Husqvarna-kauppaan, josta ostin sahan, saappaat, turvahousut ja maskillisen kypärän. Kaivinkone oli jo tontilla ja kaikenhan oppii ku reteesti vaan alkaa tekemään. Pienemmät puut kaadettiin Pirttihirmun kanssa ja isompiin otettiin vauhtia antamaan kaivinkone. Päivässä oli puut nurin ja kalliot samalla raavittu puhtaaksi. Rahallista säästöä ei varmaankaan paljoa tullut, mutta nyt on omat sahat ja pensselit – tuskin huono juttu omakotiasujalle omistaa.

 

HaVeNi:n poravaunu kallionpohjalla, josta saatiin jo kuorittua puut ja kuntat.
Louheen kaivamista. Alkuun tuntui melko loputtomalta tuo louheen määrä.
Kitte ja Volvo painaa duunia samalla, kun Marmoripossu keksii itselleen tekemistä selfien merkeissä.
Pohja alkaa häämöttää. Enää 1000 m3 jäljellä.

Tämän jälkeen olikin louhinnan vuoro. Tähän väliin pakko hieman kehua ja mainostaa meillä louhinnat tehnyttä porukkaa. Firma on nimeltää HaVeNi, isä-poikayritys vuosikymmenien kokemuksella louhinnasta, ja teki kyllä niin tehokasta duunia järkirahaan, että oksat pois. Vähän liiankin tehokasta, jos multa kysytään. Hieman meinaan yllätti tuo louheen määrä, kun tulin tontilla käymään ekaa kertaa ”sodan” jälkeen. Pojat ampuivat kyllä sovitun määrän ja itsehän halusin ampua reilusti, kun nyt kerran aletaan ampumaan. Louhintasyvyyttä miettiessäni en meinaan ollut ihan täysin tietoinen siitä, kuinka paljon kiinteästä kalliosta irtoaa kiveä. No, nyt tiedän. Määrä vähintään tuplaantuu ja seuraava kuukausi leviteltiinkin tontille irtokiveä tulevien pihojen perustaksi samalla tasaillen louhetta talonpohjalle patjaksi. Meille oli valtava etu siitä, että tontille tosiaan mahtui kaiken tämän irtokiven levittämään ja parhaimmillaan kaatelin koivikkoa edestä samalla kun kaivinkone levitti louhetta minua kohti. Hauskaa oli ja saihan siinä hyvän treenin samalla Husqvarnaa heiluttaessa.

This is hyymör, sanoi Spede. Mies 13 tonnin valssin ratissa.
Välillä sai ihan ohjatakin, mutta pääsääntöisesti ajelu oli lähinnä edestakaisin jurnuttamista.
”Rimpulaa” tuodaan tontille. Pikkuvalssi osoitti kuitenkin toimivuutensa monessa pienemmässä hommassa tontilla.

Louheet kun oli saatu levälleen, niin louhe piti myös saada lyötyä tiiviiksi, ettei tuleva talo olisi parin talven jälkeen kuin Pisan kalteva torni. Tähän hommaan vuokrasimme valssin, tai oikeastaan kaksi. Ensimmäinen osoittautui hieman ”rimpulaksi” lyömään talon alle jäävää louhepatjaa kiinni, joten vuokrasimme Cramosta 13 tonnisen maantienvalssin. Eipähän ainakaan jää tiivistämisestä kiinni pohjan lujuus. Viikon verran ajelin 12 tuntisia päiviä 2000 neliöistä louhepatjaa kiinni ihan vaan varuiksi.

Ensimmäiset pohjasepelit routarättien päällä. 6 vastaavaa kuormaa taisi mennä kokonaisuudessa.

Kun louhepatja oli saatu ”tarpeeksi” tiiviiksi, niin vuorossa oli sepelin levitys tontille talon alle. Pakko kyllä nostaa hattua konekuskillemme, sillä aika hienosti mies isolla koneella levitteli tasaisen patjan sepeliä minun seistessä lähes turhan panttina tasolaseri kädessä seuraten tilannetta parhaani mukaan. Tupakanpolton juuri lopettaneena, voin sanoa, että nikotiinipurkkaa muuten meni.

Tässä pisteessä päätimme vaihtaa sekä koneen, että kuskin nuorempaan, joskin ihan vain logistisista syistä. Tontin louhetöissä meillä oli 21 tonninen telakone ja maanrakennusfirman hefe eli isäntä, Kitte puikoissa ja jatkohommiin otettiin 16 tonninen pyöräkone, jota pyörittämään lähti Kitten poika Mikke.

Tie poikki!
Uraa alkaa syntyä kunnallistekniikkaa varten.
Päätettiin Mikken kanssa, ettei rakas naapuri tarvitse sähköjä rantasaunallansa.
Tultiin kuitenkin toisiin aatoksiin ja soitettiin sähkäri paikalle.
Sähköt kaivettiin puolimatkassa tien poikki ja jatkettiin samaan kaivantoon kunnalistekniikan kanssa.
Viimeisiä metrejä menossa kohti pumppaamoa.
Tontin sisäänajon kohdalla käännettiin sähköjohdot omaan uraansa.
Sähköjen määränpää. Tonttikeskus haluttiin tulevien autopaikkojen läheisyyteen, jos joskus tulee tarve hommata sähköauto ja pitää saada latauspiste rakennettua.
Tonttikeskus asennettuna väliaikaisesti kuormalavaan kiinni. Roikkuva johto on väliaikainen 32A työmaavirta.

Telakoneella olisi ollut mahdotonta touhuta työmaan seuraavaa vaihetta, nimittäin kunnallistekniikan kaivamista. Tässä tulee juuri se iso ero haja-asutusalueelle ja taajamaan rakentamiselle. Meidän tontilta oli lähimpään liitoskohtaan vajaat 100 metriä, kun taas taajamassa kaupunki on yleensä valmiiksi rakentanut kunnallistekniikan tonttien rajalle. Kaivanto tehtiin tienreunaan ja positiivista oli se, että yksityistielle oli melkoisen helppo saada kaivuuluvat ja naapureille laitettiin vaan laput, että tie on pari viikkoa osan aikaa meidän kohdalta pois käytöstä – helppoa. Samaan kaivantoon onnistuttiin myös saamaan sähkönsyöttö tontille sähkölinjan sijaitessa sopivan lähellä tietä. Ainoa pieni kompastus oli parissa kohdassa vastaan tullut kallio, jonka rakas louhintaliikkeemme HaVeNi, tuli päivän varoitusajalla kiilaamaan ja pääsimme jatkamaan projektia.

Pirttihirmu ja tehokkaat työvälineet – lapio ja kottikärryt.
Pirttihirmu repii auki jäätynyttä routarättirullaa.

Tähän väliin päätimme ottaa myös Pirttihirmun tontille touhuumaan ja saatiin tehtyä salaojat kaivoineen päivineen ihan huomaamattamme samalla kun Mikke raapi uraa kunnallistekniikalle. Meikämandoliini ajeli 900 kiloisella minikaivinkoneella ja rouva vahvempana veteli menemään kottikärry ja lapio-kombolla. Minä kaivoin urat ja kaivonpaikat ja rouva asenteli kaivantoon routarätit ja kantelit tarvittavat materiaalit paikoilleen, jonka jälkeen jäi vain asennus ja peittäminen. Pakko kyllä arvostaa, miten hyvin rakas vaimo jaksaa painaa, kun tarve on.

 

Viettoviemärin kaivuuta talolle.
Välillä Mikke joutui vähän ”kurkottelemaan”.
Pumppaamon asennus käynnissä. Murske oli niin kuivaa, että olisi melkein tarvinnut hengitysuojaimet.
Painevesijohto jatkettuna ja osittain peitettynä. Paineviemärin liittäminen pumppaamoon oli todella näppärää uusilla itsekiristyvillä valurautajatkoilla.
Konekuski fiilistelee asennettua viettoviemäriä.
Talon syöttövesijohto ja pihasaunan vesijohto laitettiin viettoviemärin kanssa samaan tasoon ja päälle tuli 10 sentin Isover-eristys ennen seuraavia täyttöjä.
Isover-eristelevyjen päälle tuli ohut sepelikerros, johon asennettiin sähkövedot putkien lämmityksiä ja saunaa varten.

Kun kunnallistekniikka- ja sähköputket oli saatu kaivettua ja salaojarumba takana päin, niin vuorossa oli paineviemäripumppaamoon asennus ja viettoviemärin teko talolle. Mahtava homma Sipoossa on se, että pumppamo kuuluu vesi- ja viemäriliittymän hintaan ja asiakkaalle jää vain asennustyöt, jotka teimme itse KVV-vastaavamme avustuksella. Jos joku asia on mennyt täysin mutkitta rakennusprojektissamme, niin se on juuri pumppaamon asennus – helppoa kuin lannan ajo, vai miten ne nyt tuolla maalla sanovatkaan. Viettoviemärin asennuskin meni kuin vettä vaan kaatojen ollessa melko reilut, ja samalla asennettiin paineviemärin kanssa samassa kaivannossa liitoskohdasta tuleva vesisyöttö talolle. Samaan kaivantoon viemärin ja veden eristeiden päälle asennettiin sähkövedot pumppaamoa, paineputkien lämmityksiä ja tulevaa pihasaunaa varten.

Talvella rakentaessa saa yllättäen aina tapella lumen kanssa. Pressujen repiminen tuli tutuksi.

Nyt kun kaikki putkitukset olivat paikoillaan, kaivannot peitetty ja tie avattu taas naapureille, niin päästiin vihdoin viimein talon perustuksien kimppuun. Halusin, että tulevilla asentajilla olisi mahdollisimman hyvät puitteet tehdä työtään ja käytin ehkä jopa hieman liikaakin aikaa ”särmätessäni” anturanpohjia. Lopputulos hyvä +-10mm 32mm murskeesta, joskin yksi anturan pohja oli tullut puoli metriä väärään kohtaan. Tosin en ole yhtään yllättynyt tästä pikku mittavirheestä, kun tehtiin viimeisiä särmäyksiä pilkkopimeässä edellisen päivän iltana ennen kuin asentajat tulivat tontille.

Anturavalut aloitettiin talvisessa kelissä ja pakkasbetonilla mentiin.
Matti levitteli kuraa samalla, kun Jussi sliippaili perässä betonin tasaiseksi.
Ensimmäinen harkkovarvi asennettuna.

Anturoiden valut menivät täysin nappiin ja eipä aikaakaan, kun päästiin muuraamaan ensimmäinen leca-harkkovarvi paikoilleen. Oltiin koko viikko Pirttihirmun kanssa apumiehinä asentajillemme Matille ja Jussille. Milloin kannettiin harkkoja ja milloin taiteltiin raudoituksia harkkovarvien väliin. Eihän me tällä mitään säästetty, mutta oli ilo olla mukana rakentamassa talon perustuksia ja höpötellä asentajien kanssa. Samalla selvisi myös, että Jämerän urakkaan ei kuulu perustuksien vesieristykset, mutta onneksi Jussi lupautui vastapalvelukseksi meidän uurastuksesta auttamaan minua näiden tekemisessä. Ensiksi koko sokkeli slammattiin laihalla betonikuralla, jonka jälkeen vielä laitettiin pikikermit ja patolevyt. Jussi myös avuliaasti auttoi minua sisäpuolen styroksien laittamisessa – huippujätkä siis kyseessä.

Valuviisteet tehtyinä. Tällä estetään veden seisominen anturan päällä.
Bitumiliuos siveltynä sokkeliin.
Bitumikaista asennettuna.
Patolevyjen asennusta. Kuvassa näkyvät putket ovat maalämmön keruuputkisto.
Sokkelin sisäpuolen styroxi-eristys.

Sitten päästiinkin jo viimeiseen vaiheeseen ennen runkoa, nimittäin sisä- ja ulkotäyttöihin. Tähän otin eläkkeellä olevan isäni avuksi ja Mikke tuli ajamaan konetta. Ulkotäyttöjä tehtiin vain siltä osalta aluksi, että Mikke ylettäisi paremmin koneella täyttämään talon sisustaa sepelillä. Talo sijaitsee takareunastaan ihan kallionreunalla, eikä taakse pääse koneella ajamaan, joten jouduttiin myös tekemään ainakin isoin allekirjoittaneen näkemä kola, jotta Mikke yletti täyttämään talon perimmäisen nurkan sepelillä. Samalla kun taloa kerros kerrokselta täytettiin, niin asennettiin myös radonputkisto, jonka tarkoitusperä jäi meikämandoliinille hieman epäselväksi, sillä Kalkkirannassa ei radonia pitäisi suuremmissa määrissä esiintyä. Vastaavan mukaan sitä olisi mahdollisesti sepelissä, mutta kun sekin on samalta alueelta, niin eikait siinäkään sitä pitäisi olla – tiedä sitten.

Tee se itse -miehen taidonnäyte reikien tekemisestä. Kyseessä takan korvausilmaputken reikä sokkeliin. Timanttiporaus on melko kallista puuhaa, joten tässäkin päätin säästää ja ostin pelit ja rensselit itselle.
Mystinen radonputkisto sokkelin sisällä.
Isoin näkemäni kola. Mikken isä ei oikein uskonut meidän keksinnön toimimiseen, mutta sehän toimi kuin unelma.
Patent pending -viritys vesi- ja maalämpöputkien pitämiseen oikeassa kohdassa täyttöjen aikana.
Sisätäytöt valmiina. Punahattuinen tötterö on viettoviemärin pää.

Kun sisätäytöt saatiin valmiiksi, niin päästettiin isäni kanssa Mikke talvilomille ja jatkettiin kauhakuormaajan ja pikkuvalssin voimin ulkotäyttöjen tekemistä. Sokkelia vasten laitettiin pystysalaoja sepelistä, joka eristettiin murkeesta routarätillä. Samalla tehtiin myös sadevesikaivot ja näihin liittyvät putkilinjat, ja eristettiin routaeristeillä talon ulkoreunat. Tehtiin eristeiden riittäessä myös hieman lisäeristystä vesiputkille, niin eipä nekään sitten varmasti pääse jäätymään pakkasten yllättäessä. Samaan aikaan kun tehtiin viimeisiä täyttöjä, niin Matti ja Jussi aloittelivat jo laittamaan ohjureita runkoa varten sokkeliin kiinni. Vauhdilla saatiin painaa, että kerettiin alta pois, mutta kerittiinpä kuitenkin. 😀

Ulkopuolen eristyksiä.
Vesijohtojen päälle venytettiin ylimääräisestä styroxista vähän lisäeristystä.
Ulkotäytöt aloitettuna.
Koneiden ajotaidosta on ollut iso hyöty projektissa. Miksi palkata kuski, kun itsekin pärjää – jotenkin.
Isä ja pikkuvalssi työntouhussa. Tähän kohtaan ei enää 13 tonnisella olisi ollut mitään asiaa.
Samalla kun täyteltiin, niin pojat jo asenteli runkoa varten ohjureita talon nurkkiin.
Tupakkimies on aina tupakkimies ja onhan tauko aina paikallaan. Taustalla melko reippaankokoinen nosturi, minkä asentajat halusivat kun kerta tontilla kerrankin tilaa moiselle oli.

Tulihan romaani, mutta sitä se talonrakentaminen on. Aika paljon sai työvaiheita tehdä ennen kuin itse talo, tai no runko alkoi nousemaan. Ja jos ihan väärin en ole ymmärtänyt, niin runkovaiheen jälkeen se todellinen työsavotta vasta alkaakin. Aika näyttää miten hapoilla sitä ollaan syksyllä, kun muuttopäivän pitäisi olla jo lähempänä. Talon rakentaminen on aina ollut jotain, minkä olen halunnut kokea ja toisaalta kerranhan sitä vain täällä eletään.

-Marmoripossu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s