Kauhutarinaa alakerrasta

VAROITUS: seuraava kirjoitus sisältää viittauksia muun muassa naisen sukupuolielimiin, verenvuotoon ja ylenpalttiseen jäätelön syömiseen.

 

Varasin itselleni helmikuun alkuun ajan Myyrmäen ehkäisy- ja perhesuunnitteluneuvolaan, kun huomasin, että e-pillerini olivat hupenemassa huolestuttavaa vauhtia, ja uuttaa reseptiä ei määrättäisi ilman väliaikatutkimuksia.

9. helmikuuta sipsuttelin sitten terveyskeskukseen, ja käytiin hoitajan kanssa peruslitania kysymyksiä lävitte:

Hoitaja: ”Syötkö mitään lääkkeitä?
Minä: ”En syö.”
Hoitaja: ”Onko suvussa perinnöllisiä tauteja?”
Minä: ”Ei tietääkseni.”
Hoitaja: ”Tupakoitko?”
Minä: ”En.”
Hoitaja: ”Hyyyvä! Sitten seuraavaksi mitataan verenpaine.”

Hoitaja: ”Oikein hyvä, pulssikin 55! Huomaa, että sinä treenaat!”
Minä: ”Joo, rakennetaan taloa. 😬

Jossain vaiheessa hoitaja kysyy multa, että oonko miettiny kierukkaa ehkäisyvaihtoehtona. Totean siihen, että no itse asiassa, meillä ei ole lasten hankinta haaveena, niin mikä jottei.

Seuraa hoitajan pari minuuttinen myyntipuhe, jonka aikana mä olen aivan myyty (5-7 vuoden ehkäisyteho, helppo asentaa, ilmainen ensikertalaiselle, pieni vauvaprosentti jne.). Varataan mulle siltä istumalta heti seuraava mahdollinen aika kierukan laittoon, joka osuu päivämäärälle 13. maaliskuuta klo 9.00. Ilmoitan myös saapuvani mielelläni 30 minuuttia aikaisemmin, jotta voin nappasta 5 mg Diapamin nassuun ennen toimenpidettä. Viime aikaiset kunnalliset lekurikäynnit ovat nimittäin koetelleet Pirttihirmun rajoja sen verran, että on päässyt iskemään pieni pelkokerroin hoitsutätejä ja -setiä kohtaan.

Kun kaikki asiat on sovittu seuraavaa aikaa varten, niin saan kotiin viemisiksi uusitun e-pillerirepsan, jonka avulla pysytään lapsettomina vielä kierukan asennuspäiväänkin asti.

Maanantai-iltana 12. maaliskuuta googlettelen (vastoin hoitajan suosituksia) vielä nopeasti, että olisko hormoni- vai kuparikierukka parempi. Keskustellaan asiasta myös ystävien kanssa, ja päädyn valitsemaan hormonikierukan muun muassa sillä ajatuksella, että jo muutoinkin niukat kuukautiset saattaisivat loppua kokonaan.

Seuraavana aamuna, 13. maaliskuuta, rakas Possu ja rakennusapuna kylässä ollut appiukko ajavat mut Myyrmäen terveyskeskukseen. Sovitaan, että miehet lähtevät käppäilemään kylille siksi aikaa, kun mä käyn hoitamassa toimenpiteen pois päiväjärjestyksestä.

Ehkäisypuolella saan muutaman minuutin odottelun jälkeen kutsun vastaanottohuoneeseen, jossa annetaan rauhoittava nappi naamaan, jonka jälkeen mut lähetetään takaisin aulaan odottelemaan mun klo 9.00 asennusaikaa. Sillä välin mies ja appiukko soittavat, että tulevat paikan päälle odottelemaan, kun ei Myrtsissä ole oikein mikään paikka auki. Istuskellaan hiljaisina vielä muutama minuutti yhdessä, kun mun nimi huudetaan jälleen.

Ensimmäisenä takaisin vastaanottohuoneeseen päästyäni sama hoitaja, joka antoi mulle myös klo 8.30 napin naamaan, kysyy, että olenko mä ottanut särkylääkettä. Öö:ttelen siihen, että en ole, kun kukaan ei sanonut, että pitää/kannattaa ottaa. Asia jää siihen ja jatketaan toimenpidehuoneeseen, jossa odottelee lääkäri:

Lääkäri: ”Tuntuuko, että rauhottava jeesaa yhtään?”
Tässä vaiheessa hieman särkylääkekysymyksestä hämillään oleva minä: ”Öö… ei.”

Nappaan pöksyt jalasta ja menen penkille makaamaan. Lekuri aloittaa ja kyselee samalla vähän taustatietoja:

Lääkäri: ”Koska sulla on ollut edelliset kuukautiset?”
Minä: ”Otin vikan pillerin lauantaina, niin pitäis nyt huomenna alkaa.”
Lääkäri: ”Ok, no ne alkaa nyt sit todennäköisesti jo tänään, kun asennetaan tää kierukka. No niin, nyt mitataan ensin sun kohdunkaulan syvyys. Tää saattaa tuntua hieman epämukavalta.”

Epämukava oli erittäin lievä tulkinta sitä seuranneesta kivusta. Mittausta tehdessä tuntui nimittäin siltä, kuin Sauronin miekka olis lävistäny mun sieluni ja pari hobittia vielä pomppinu sen päällä. Vikisin penkillä, puristelin käsillä vihlovaa vatsaa ja yritin pidätellä itkua.

Lääkäri: ”Oikein hyvä. Kohdunkaula 7,5 cm. Seuraavaksi asennetaan kierukka, ja tämä tulee tuntumaan samalta.”
Minä:

Hell no!

5 minuuttia huoneeseen menon jälkeen toimenpide oli hoidettu ja pääsin lähtemään kotiin Mirena-hormonikierukan ohjelappusen kanssa, jossa luki, että tervetuloa uudelleen 5 vuoden kuluttua.

Copyright: Grumpy Cat

Mies ja appiukko odottelivat kiltisti aulassa, kun kävelin kippurassa sinne:

Minä: ”Tää oli sit viimeinen kierukka, mikä muhun tungetaan, ja sä saat seuraavaks mennä sinne vasektomiaan.”
Mies: 😬

Itkin koko automatkan kotiin, kun vatsa kramppaili non-stoppina. Mieskin oli hieman huolissaan ja kysyi, että pitäiskö hänen työmaalle lähdön sijaan jäädä mieluummin kotiin katsomaan mun perään. Todettiin, ettei siitä taida oikein olla jeesiä, ja hipsin yksin kotiin.

Kotiin päästyäni menin heti sängylle makaamaan, ja jouduin avaamaan ikkunankin, kun kramppien takia puski hikeä ja oksetti. Äitikin soitti ja pelkäsi, että mulla on tyyliin kohtu puhjennu.

9 tuntia ja puoli litraa jäätelöä myöhemmin kivut alkoivat vihdoin hellittämään ja pääsin sängystäkin ylös. Loppuilta sujui ihan suht leppoisasti, mutta seuraavana päivänä oli pakki vielä sen verran hellänä ja sekaisin kovasta alavatsatreenistä, että tein työpäivän kotoolta käsin.

Lohdutuspalkinnoksi sain mieheltä vielä maxi-kokoisen Kinder-munankin.

Loppuviikko kierukan asettamisen jälkeen meni ihan hyvin, enkä juurikaan huomannu sen olemassaoloa. Kumma kyllä ainoa demonipäivä oli ollut ainoastaan juuri asennuspäivänä, eli tiistaina, ja sen jälkeen ei ollut tullut yhtikäs mitään vuotoa muuta kuin heti ensimmäisen lempimiskerran jälkeen, joka oli pari päivää asennuksesta. Kuukautisetkin jäivät siis heti kokonaan välistä.

Kierukassahan on se hassu piirre, että sen olemassaolon tuntee kohdunkaulasta työntyvien narujen perusteella. Näitä naruja pitäisi aina aika ajoin tunnustella sormella, jotta tietää kierukan olevan paikoillaan. Harvoissa tapauksissa saattaa nimittäin käydä niin, että kohtu supistelee kierukan ulos sisuksista ja sitä saattaa huomaamattaan pamahtaa paksuksi.

No voi ny #@**¤!

Nyt keskiviikkona oltiin sitten Domuksella kuvaamassa meidän tulevia pintamateriaaleja, kun mun vatsa turposi yhden äkin jalkapallon kokoiseksi. Siinä sitten ensiavuksi pidin kameraa pömpöttävän vatsan edessä, ettei kukaan huomaisi yhtäkkistä laajentumistani. Jalkapallo ja kivut jatkuivat vielä kotonakin, mutta seuraavana aamuna olo oli jo onneksi helpottanut. Laitoin pömpötyksen vain huonon syömisen tai stressin piikkiin.

Torstai meni myös ihan rattoisasti töissä, mutta loppupäivästä alkoi jälleen turpoaminen ja kivut. Illalla suihkussa huomasin vielä, että ei helkkari, en tunne niitä perkeleen naruja. Hetken panikoituani mietin, että ne oli siellä kyllä vielä tiistaina tervehtimässä, ja voiskohan nää mun vatsakivut johtua siitä, että se kierukka on ottanu hatkat tai sitten mä olen nielaissut sen sisuksiini ja nyt kasvatan vasarahain näköistä otusta sisälläni? Kuulostaa loogiselta!

Itkuthan siinä tuli, kun mietin, että joudunko käymään uudestaan lävitte sen hirvittävän kivun, joka asentamisesta aiheutui.

Tänään aamulla soitin sitten suoraan Pohjola Sairaalaan, joka on meidän perheen vakuutussairaala. Siellä oli langan päässä mielettömän ihana hoivamestari, joka selvitti, että minne mun kannattaa heti ensimmäisenä mennä. Hän sitten siirsi mun puhelun suoraan heidän yhteistyökumppanilleen, Terveystaloon, josta löyty gynekologeja. Sain ajan jo klo 9.40 Keskuskadun Terveystaloon, ja mies lähti ajamaan mua sinne.

Keskuskadun Terveystalolla pääsin naistentautien ja synnytysten erikoislääkärin vastaanotolle, ja käytiin hänen kanssaan viikon tapahtumat lävitte.

Lääkäri katsoi sitten ultaäänellä, että onko se kierukka vielä tallella, ja sieltähän sisuksista se onneksi löytyi! Huokasin helpotuksesta ja näytin mielessäni keskaria Sauronille ja ilkeille hobiteille.

Samalla sain kuulla, että mun kohtu on 90 asteen kulmassa, ja sen takia kierukan asettaminen on sattunut, lääkärinkin sanoin: ”varmastikin todella paljon”. Asentaessa on myös todennäköisesti käynyt niin, että terveyskeskuksessa kierukkaa ei ole saatu oikeaan kohtaan (ts. tarpeeksi syvälle), ja se on sitten keskiviikon tai torstain aikana kulkeutunut syvemmälle, jolloin myös alkujaan liian lyhyeksi jätetyt narut ovat päätyneet kohdunkaulan sisälle.

Pahimmassa tapauksessahan viime viikon tiistaina kierukkaa sisälle laitettaessa olis se voinut puhkaista kohdunkaulan seinämän ja päätyä vatsalaukkuun, kun asennuskulma on ollut niin jyrkkä. 😬 Kierukkaa ei myöskään pitäisi kuulemma asentaa juuri ennen kuukautisia vaan mielellään vasta niiden jälkeen. #mitenmeninoinniinkuinomastamielestä

Terveystalon lääkärikäynti sujui siis todella hyvin; sieltä lähti erittäin helpottunut ja ehkäisty nainen – eikä visiittikään sattunut yhtään! ❤ Vatsa on nyt sitten todennäköisesti muutaman päivän vielä hellänä ja kramppailee, kun kierukka hakee paikkaansa ja liian lyhyet narut saattavat vähän ärsyttää kohdunkaulaa.

Tästä oppineena voin sanoa, että kunnalliseen en enää mene, ja Terveystalolta löytyi oma luottolekuri (Juha Korhonen) näihin asioihin liittyen. Tässä vaiheessa myös iso kiitos Pohjola Sairaalalle, josta löytyi apu heti! Meidän perhe ei tule kyllä varmasti ikinä vaihtamaan vakuutuksia Pohjolasta juuri heidän sairaalan ja vakuutusasioiden hoitamisen sujuvuuden vuoksi.

Nyt toivottavasti kivuttomampia päiviä kohti! \o/

 

Ja hei! Huisin hyvää viikonloppua! ❤

 

T. Jäätelöä ahmiva Pirttihirmu

Vatsakramppeihin tehoaa yllättävän hyvin myös jäätelö.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s