4 isoveljeä ja lapsuuden traumat

”Voi että! Sä olet varmasti ollu ihan kauhean hemmoteltu prinsessa pienenä!”

Tuo kirottu lausahdus, jonka olen kuullut useamman kerran 29 elinvuoteni aikana.

Niinhän sitä luulisi, että kun perheeseen syntyy neljän pojan jälkeen vihdoin myös tyttölapsikin, niin kaikki perheenjäsenet olisivat innoissaan toivottamassa pienen pullukan tähän maailmaan ja pitämässä hyvää huolta siitä, että tytöntyllerö saa turvallisen lapsuuden.

Meidän perheessä ei päästetykään niin helpolla!

Lentävä perhonen: jouduin jo kolmevuotiaana esiintymään Tikkurilan pahamaineisessa sirkuksessa tienatakseni ruokarahani.

Rakkaat isoveljet

Mulla on neljä isoveljeä, jotka vanhimmasta nuorimpaan ovat nimeltään Ari, Esa, Ano ja Joe. Ano on saanut nimensä räjähdysaineesta (ammonium, nitrate, (fuel) oil – isämme on entinen panostaja) ja Joe taasen Lucky Luke -sarjakuvissa esiintyvistä Daltonin veljeksistä. Syntymäpäivät veljillä sijoittuvat 1975-1986 vuosien väliin – ja itse olen nuorimmaisena sitten vuosikertaa -88. En löytänyt oman koneeni syövereistä lapsuuden kuvia kahdesta vanhimmasta veljestäni, joten he pääsevät nyt tällä kertaa vähän helpommalla. 😬

Kaikki veljet ovat luonteeltaan todella erilaisia, mutta kaikkia yhdistää kuitenkin se, että he osaavat olla myös erittäin ärsyttäviä. Tämä on kuitenkin täysin rakkaudella kirjoitettu huomio!

Veljien ansiota mä olen saanut erinomaisen kasvatuksen kaikissa selviytymiseen tarvittavissa taidoissa. Näihin luokitellaan muun muassa taistelutaidot, kauhuelokuvat, tietokonepelit sekä räjähteet.

Olen jo vaippaikäisenä heitellyt veljieni kanssa kiinareita lapsuuden omakotitalomme etupihalla uuden vuoden sotaa käydessämme. Jossain kohtaa olin syystä tai toisesta jähmettynyt aloilleni ja muistan vain veljieni huudon: ”Heitä se! HEITÄ!” ja sitten kädessä posahti.

Myös takaraivo on kärähtänyt kerran, kun en ole roomahippaa leikkiessämme läpäissyt vielä roomalaisen kynttilän väistämiskurssia.

Kaikesta on kuitenkin selvitty itkemällä!

Oudon rakas kuusisilmäinen veljeni, Joe ❤
Tikkurilan pahamaineinen pyöräjengi.
Aww! Lyön vetoa, että tässä on oikeasti jonkin sortin kuristustilanne käynnissä.

Pahin trauma on kuitenkin jäänyt lukeista. Tässä kohtaa tosin myönnettäköön, että trauman aiheuttajana oli suuressa osassa Joe-veljeni lapsuudenystävä samalta leikkipihalta, Mika nimeltään. Mika kertoi kauhutarinaa lukeista ja niiden tappavuudesta samalla, kun veljeni nyökytteli päätänsä vieressä ja viritti tunnelmaa toistamalla tehostesanoja:

Mika: ”Se tekee reiän sun ihoon…”

Joe: ”Reiän sun ihoon!”

Mika: ”…ja sit se kaivautuu sinne ihon alle!”

Joe: ”Sun ihon alle!”

Pikkutyttö tietysti kuunteli tarkkaavaisena, kun vanhempi lapsi lateli elämää nähneenä viisauksia, jotka auttaisivat muakin selviytymään kahdeksanvuotiaaksi tässä hullussa ja vaarallisessa viidakossa. Otin opin niin hyvin vastaan, että oon väistelly lukkeja jo 29 vuotta!

Mä olen kyllä vuosien varrella yrittänyt päästä mun lukkikammosta eroon, eli yrityksen puutteesta ei ole kyse! Muut hämähäkithän ei niin haittaa, mutta auta armias, jos sillä hämähäkillä on pitkät koivet, niin minä juoksen ja kiljun – ja teen niitä molempia tosi lujaa.

Kaksisilmäinen Joe ❤

Hyvin iskostetusta kammosta on kuitenkin osoittautunut olevan aika vaikeaa päästä eroon.

Muun muassa kerran olin tulossa lukiosta kotiin, kun huomasin meidän rappukäytävän alaoven seinämällä pitkäsäärisen lukin. Olin ehtinyt avaamaan jo ulko-oven, mutta sitten pysähdyin hetkeksi ja ajattelin, että nyt vois olla oiva tilaisuus tutustua tähän pelottavaan hirviöön. Aloin siinä sitten rupattelemaan kaverille kaikennäköistä, ja kerroin muun muassa mun lapsuuden traumasta, ja sanoin, etten syytä lukkeja kuitenkaan mistään, enkä toivo niille mitään pahaa. Pyysin pitkäsäärtä myös olemaan tekemättä mitään äkkinäisiä liikkeitä, jotten flippaisi aivan totaalisesti.

Yhtäkkiä selän takaa kuuluu kuitenkin miehen yskäsy ja minä huudahdan ”Hyvät hyssykät!”. Mua hävettää myöntää, mutta tuo on mun sellainen klassinen huuto, minkä päästän ilmoille aina silloin, kun säikähdän tai jotain odottamatonta tapahtuu.

Olin siinä sitten nolona teininä ja naama punaisena, että ”Anteeksi!” ja mies ohittaa mut vähin äänin. Kotiin mennessään hän varmaan soitti johonkin palvelunumeroon kysyäkseen, että onko jostain karannut potilas.

Mulla ei ollut hirveästi tyttömäisiä leikkejä pienenä. Tässä mä olen juuri tullut sisälle, kun oon ollut tonkimassa matoja takapihalla. Mutta hei! Mulla on pinkkiä päällä!

Syyskuun 8. päivä vuonna 2015 postasin Facebookiin myös seuraavan kohtaamiseni lukin kanssa:

Olin suihkussa.
Kylpyhuoneen kulmaa vasten nojaavaa harjanvartta pitkin kipitteli lukki ylös ja alas, tehden samalla sitä hassua lantionvispausliikettä.
Kai sitä otti pannuun mun veden räiskyttely.

Mietin siinä sitten, että uskallanko lähteä pesemään kasvoja, ettei se otus kipittele sieltä mun päälle ja tapa mua. Kuusivuotiaana mulle kerrottiin, että ne tekee reiän sun ihoon, kaivautuu sinne alle ja lähtee matkaamaan sun sydämeen. Jos sä et oo ehtiny sairaalaan ennen sitä, niin oot niin kuin done for.

Kuolemanpelosta huolimatta olin kova tyyppi ja pesin kasvot. Silmät avattuani huomasin, että nyt se kaveri oli kiivenny ylös ja yritti päästä seinäkaakelia pitkin kiipeämään vielä ylemmäs.

Siinä se heilutteli pitkiä sääriään ja haparoi kaakelin liukasta pintaa vasten. Alko käymään sääliks. Päätin ottaa harjanvarresta kiinni ja jeesiä sillä sitä ylempänä olevalle karheemmalle seinäpinnalle. Sirosääri sai paremman gripin ja näytti tyytyväiseltä. Sydäntä lämmitti.

Kunnes.

Huomasin maassa siinä harjan vieressä kuolleen, pienemmän lukin.

Nyt oon sängyssä ja kelailen, et en kai mä jeesannu tappajaa.

Mun veljet on mielettömiä ja omanlaisiaan tyyppejä, ja ennen kaikkea todella kilttejä. Ja vaikka he eivät olekaan opettaneet mulle kynsien lakkaamisen tai kajaalirajauksen jaloja taitoja, niin sain silti kasvaa mukana siinä sivussa, kun veljet sentään kuunteli kunnon musiikkia ja opetti mut tavoille! 🤘

Kaikesta huolimatta en vaihtaisi lapsuuden traumojani mihinkään muuhun – enkä veljiäni.

Bros! ❤

 

-Pirttihirmu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s