Tippa linssissä ja hymy huulilla

Onko teitä ikinä itkettäny onnesta silloin, kun mietitte teidän elämää tai katsotte sitä höyryävää kahvi-/teekuppia siinä naaman edessä?

 

Mulla oli pienenä tapana kävellä silloisen koiramme, Rontin kanssa Tikkurilan jokirantaa pitkin, ja miettiä kaikkea pientä ja suurta maan ja taivaan väliltä. Olin tuolloin palttiarallaa 10-vuotias, ja en tietty tiennyt elämästä vielä paljoakaan. Muistan kuitenkin, kuinka pidättelin usein onnenkyyneleitä näillä kävelylenkeillä. Joskus saattoi itkettää ihan vain se, kuinka kaunis päivä oli tai sitten se, kuinka paljon omaa äitiään rakasti.

Keskustellaan Rontin kanssa Keravanjoen varrella kalastuksesta sekä siitä, miksi jotkut kepit uppoo ja toiset kelluu. Tästäkin kuvasta on jo reippaasti yli kymmenen vuotta aikaa.

Aikuisiällä sitä vasta ymmärsi vähän paremmin, että olishan se lapsuus voinut vähän helpompikin olla. Olin nimittäin aikamoinen Stressi-Erkki, joka kantoi hurjasti huolta kaikesta mahdollisesta.

Myöhemmin burnoutista ja perfektionistin asenteesta selvinneenä sitä sitten toisaalta mietti, että osaisiko sitä arvostaa asioita samalla tavalla kuin jos ”alkuelämä” olisi ollut vähän helpompaa? Eihän sitä tiedä. Toistamiseen en kyllä jaksaisi lähteä samaa rundia vetämään, mutta siltikään en harmittele mitään niistä kokemuksista ja tuntemuksista, joita tuli käytyä lävitte aikamoisella vuoristoradalla ihmiseksi kasvaessa.

Tällä hetkellä on jotenkin sellainen mukavan kylläinen (vähän niin kuin maittavan aterian syömisen jälkeen) olo elämän suhteen, ja osaa arvostaa niitä arkipäiväisiä pikkujuttuja sekä uusia kokemuksia. Ja erityisesti osaan nauraa! Nauru on sellainen ihana henkipieru, joka päästelee turhat kaasut pois päästä. Mun mielestä ihmisten pitäisi muutenkin nauraa paljon enemmän – ja hymyillä. Uskon vahvasti siihen, että meidän maailmasta tulis paljon parempi paikka kaikille, jos ihmiset naurais ja hymyilis toisillensa enemmän.  😬👌

Tässä on muutama sellainen kuva, joka saa mut hyvälle tuulelle – toivottavasti teilläkin nousee vähän suupielet tai laskee stressitaso näitä katsoessa. 🙂

Vuonna 2016 sain elämäni ensimmäisen vappupallon (Kiitos, Onsight!) ja ai että, kun siitä riitti huumoria useammaksi viikoksi!
Pallon kauneusunet.
Sasun hölmöt ilmeet piristävät aina päivää!
Makrokuvaus on aina kiehtonu mua. Luonnosta löytyy niin uskomattomia taideteoksia, kun nenän vain tunkee joka paikkaan!

Sasu ymmärtää, että nukkuminen ja haliminen on tärkeää. ❤
Välillä on kiva tehdä hassuja ja luovia juttuja. 🙂

Ja välillä taasen maistella hyviä viskejä!
Toki ulkonäöstäkin pitää pitää myös huolta, vaikka kaupat onkin jo solmittu! 😉
Ja välillä pitää muistella menneitä: Rontti-pappa. ❤

Pari tippaa tuli tirautettua tätäkin kirjoitusta tehdessä, kun mietin rakasta Rontti-pappaa ja kaikkia hyviä yhteisiä muistoja menneiltä vuosilta. Koirien lyhyt aika meidän elämässä muistuttaa mua myös siitä, että hyvistä asioista pitää olla kiitollinen ja niitä pitää muistaa arvostaa. Koskaan ei voi tietää milloin lähtee tuoli alta ja mitään ei jääkään käteen.

Muistakaa tekin pitää huoli teille tärkeistä asioista, mennä nukkumaan hyvillä mielin, kiukutella vähemmän ja pusutella enemmän. ❤

 

 

-Pirttihirmu

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s