Boom shakalaka!

Tänään koitti vihdoin se päivä, kun uskaltauduin laittamaan kaikki talonrakennusprojektiin liittyvät paperit järjestykseen eri kansioihin. Olen jostain kumman syystä vältellyt kyseistä projektia kuin pappi ruttoa; lähinnä siis vain toivonut, että sitä ei ehkä tarttiskaan tehdä.  😬

Töihin siitä!
Lopputuloksena sain aikaan laskut-, piirrokset-, suunnitelmat- ja Jämerä-kansiot taloasioiden hoitoa varten.

Projektiin meni yhteensä vajaa kaksi tuntia, mutta nyt on homma palttiarallaa järjestyksessä! Vielä pitää tosin tulostaa sähköisesti tulleet laskut ja muut mahdolliset paperit, niin sitten löytyisi kaikki tiedot samasta paikasta. Nyt voi myös huoletta täytellä tarkastusasiakirjaa, kun tietää, mistä kaikki tarvittava tietokin löytyy. Well done, me! *highfive*

Hassua, miten tällaisen pienen operaation aloittaminen voi tuntua suorastaan mahdottomalta. Tämäkin asia oli vaivannut mieltä jo parin kuukauden ajan, ja silti sitä vain pitkitti laiskuuttaan. Ollaan toki oltu aika väsyneitä Janin kanssa tässä viime aikoina, mikä on osaltaan auttanut projektin välttelyssä. Eilenkin yritettiin katsoa Forrest Gump -elokuvaa, ja Jani kyseli juuri, missä kohtaa leffaa me nukahdettiin:

Jani: ”Muru, missä kohtaa me simahdettiin eilen? Se Vietnamin sota oli käynnissä ainakin…”
Minä: ”Joo, se me nähtiin.”
Jani: ”Mut sitä sairaalakohtausta me ei nähty!”
Minä: ”Mä näin sen.”
Jani: ”Aijaa, no mä simahdin ennen sitä.”

Jösses, meidän viikonloput on villejä! 👌

Torstaina talotöiden jälkeen päästiin kotiin joskus klo 16 aikaan, ja mä nukahdin tunniksi eteisen lattialle remppaulkoiluvaatteet ja kengät jalassa. Herättyäni kävin jääkaapilla ja söin pari kylmää nakkia (laitoin vähän ketsuppia päälle). Sen jälkeen menin sängylle ”hetkeks” ja nukahdin sinnekin. En missään kohtaa jaksanu ottaa edes kenkiä pois jalasta.

Tosi usein työpäivien jälkeen ollaan myös nukahdettu sohvalle siinä iltaseitsemän aikoihin, herätty yöllä kello kaks, käytetty koirat vielä lenkillä, käyty suihkussa ja menty takaisin nukkumaan (sänkyyn tällä kertaa). Oon todennu, että tässäkään ei ole mitään väärää; pitää nukkua silloin kun nukuttaa! Hyviä puolia tässä on myös se, että ulkona on mukavan rauhallista, kun menee käyttämään koirat yöpissillä. 😉

Ihana, rakas sohva! ❤

Oon tässä viime aikoina myös miettinyt tätä rakennusprojektia ja meidän parisuhdetta.

Monesti kuulee muun muassa ”Jestas, toivottavasti teidän liitto pysyy kasassa!” ja muita kauhisteluja, kun aloittaa tällaisen isomman projektin. Meidän ensimmäinen omakotitaloprojekti oli kanssa rankka, kun meillä ei ollut valmista rahaa laittaa remontointiin, mutta päätettiin silti pistää kaikki yläkerran asuintilat uusiksi. Useasti tuli itkettyä sen urakan yhteydessä, mutta kertaakaan ei tullut remontin takia sellaista fiilistä, etteikö toisen pärstää olisi jaksanut enää tuijotella.

Pääsyy tähän on mun mielestä se, että me nauretaan niin paljon yhdessä. Osataan toki päästää myös ärräpäitä silloin kun hommat ei suju tai ottaa muuten vain pannuun, mutta ei me kuitenkaan toisillemme yleensä kiukutella.

 

Meidän parisuhteen alkamisestakin tulee ensi keskiviikkona kuluneeksi kahdeksan vuotta! Oon edelleenkin niin tohkeissani tosta miehestä, että välillä on perhosia vatsassa. Tosi usein, jos lähdetään esimerkiksi viettämään romanttista iltaa yhdessä, mietin ”Ohh! Aikookohan se kosia?”, kunnes tajuan, että mehän ollaan jo naimisissa. 😀

Kun sulla on loistotyyppi rinnalla, niin isompikaan projekti ei tunnu rankalta. 🙂

 

Sunnuntaiterveisin,

Pirttihirmu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s