Heitä sillä vaikka pelikaania, ni se ei mene rikki!

Ah, shoppailu! Tuo monen naisen ja miehen käyttämä terapiamuoto, joka harvemmin tulee lompakolle halvemmaksi kuin käynti koulutetulla terapeutilla.

 

Mehän oltiin vuonna 2013 ostettu vanha omakotitalo Kivistöstä, rempattu sitä ahkeralla kädellä 7,5 kuukautta ja eletty kädestä suuhun -tekniikalla sitä seuranneet vuodet. Patoutumia oli siis ehtinyt kertyä aika lailla, kun kuukausittaiset laina- ja muut kuluerät pomppivat siellä 4700 euron hujakoilla. Vuoden 2016 helmikuussa isännällä sitten rasahti yhtäkkiä pääkopassa, ja hän päätti parantaa pahaa mieltään ostamalla uudenkarhean ja 90 000 euroa maksavan Audi RS3:sen.

Voin sanoa, että tuolloin mulla kyllä lens pelikaani turbiiniin ja Las Palmasissa sato lunta.

Tapauksen tiimoilta koitti myös se hetki, jolloin meidän suhteessa käytettiin ensimmäisen (ja onneksi viimeisen) kerran sitä a-kirjaimella alkavaa sanaa, joka päättyy eroon. Tästä kuitenkin selvittiin, ja Audi pörisee edelleenkin putkivikaisen kuuloisena Kivistö-Kalkkiranta-akselilla. Kyseinen isännän tempaus synnytti myös paljon hyvääkin, nimittäin päätettiin pistää silloinen talomme maan tasalle ja tontti lihoiksi. Tämä taasen mahdollisti meidän nykyisen unelmaprojektin käynnistymisen Sipoon Kalkkirantaan. Kaiken kaikkiaan herralta hienosti hoidettu tilanne siis vaikka silloin ei naurattanutkaan useampaan viikkoon. 😉

Kulutuskulttuuria vastaan

En itse pahemmin nauti shoppailusta tai yritä hoitaa sillä henkisiä ongelmiani (joita yllättäen on monia!). Vaatekaupoilla voin riehua korkeintaan tunnin verran, jonka jälkeen hikeä alkaa puskemaan kainaloista. Äiti on myös opettanut, että köyhällä ei ole varaa ostaa halpaa, joten olen kasvanut – ainakin omasta mielestäni – suhteellisen laatutietoiseksi. Mitään ei tarvitse saada nyt-tai-heti-asenteella, vaan saatan metsästää sitä oikeaa tuotetta vuodenkin päivät.

Pehmeä joululahja: etsin itselleni paksua ja korkeakauluksista villapaitaa koko viime vuoden, ja joulukuussa äitini löysi tämän norjalaisen villapaidan Jumbon Partioaitasta. Se oli rakkautta ensisilmäyksellä! ❤
Tämä kaunis Pentikin kulho tuli vanhimmalta isoveljeltäni syntymäpäivälahjaksi seitsemän vuotta sitten.

Pentikin kynttilälyhdyt, joihin laitoin parhaimmat päivänsä nähneet kahvipavut koristeeksi. Palavista kynttilöistä ja pavuista syntyy ihana tuoksu. 🙂
Iittala: sitruunankeltaisen Vitriini-rasian sain isoveljeltäni joululahjaksi, ja kuparinvärisen Lantern-lampun mieheltäni syntymäpäivälahjaksi viime vuonna.
Lapuan Kankureiden iki-ihana villaviltti on aina menossa mukana. ❤ Tässä iltapalan nauttimista veneessä Porvoon edustalla viime kesänä.

Olen vahvasti kulutuskulttuuria vastaan, ja pyrin ostamaan ainoastaan tuotteita, joita näen käyttäväni monta vuotta. En esimerkiksi halua ostaa halpaa mekkoa, sohvaa tai muuta vastaavaa sillä periaatteella, että kyllästyisin siihen vuodessa tai parissa, ja halpuuden takia siitä olisi helpompi hankkiutua eroon uutta hankiessa. Omistan esimerkiksi joka talvi käytössä olevan 13-vuotiaan Burberryn villamekon, 10-vuotiaan ja lukemattomia bileitä nähneen Filippa K:n silkkimekon, sekä paljon maailmaa nähneet 7-vuotiaat Timberlandin talvikengät. Kestävillä valinnoilla pystyy myös vaikuttamaan siihen, että ympäristö kuormittuu mahdollisimman vähän, kun ”osta halvalla ja dumppaa helpolla” -fiilistä ei pääse syntymään. Uskon myös siihen, että halpoja tuotteita tulee ostettua helpommin hetken mielijohteesta miettimättä, onko se tuote oikeasti niin kiva, että sitä katsoisi mielellään useammankin vuoden. Toki laatu ja hintakaan ei aina kulje käsi kädessä, mutta useimmiten kuitenkin kyllä.

Suomalaista käsityötä

Pentik ja Lapuan Kankurit ovat sisustusmerkkeinä molemmat erityisen lähellä sydäntäni juuri sen takia, että kyseisiltä merkeiltä on helppo löytää tuotteita, jotka on tehty Suomessa (tai EU-alueella). Iittalaltakin vielä löytyy onneksi Euroopassa tuotettuja tuotteita vaikka paljon onkin siirtynyt Euroopan ulkopuolelle.

Yksi syy, minkä takia maksan mieluummin kotimaisesta (tai eurooppalaisesta) on myös varmempi fiilis siitä, että tuotteen tekemiseen ei suuremmalla todennäköisyydellä ole käytetty lapsityövoimaa eikä ihmisiä ole sorrettu sen takia, että yritykset voisivat tehdä isompaa tuottoa.

Iittalaa ja Lapuan Kankureita, siitä on meidän tuleva koti tehty. ❤

Nyt, kun alennusmyynnitkin jylläävät kaupoissa, niin suosittelen jokaista miettimään vielä ostoksia tehdessään onko se ostoskorissa oleva tuote niin kiva, että sen voisi ostaa normaalihintaisenakin. Jos näin ei ole, niin silloin kannattaa monesti jättää tuote kauppaan ja jatkaa matkaa, kunnes jotain parempaa osuu kohdalle.

 

Kestäviä valintoja toivottaen,

Pirttihirmu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s