Kyllä nainenkin osaa!

Olen tässä nyt muutaman päivän kiukutellut tuolle miehelleni siitä, ettei hän ota minusta ollenkaan kuvia, kun teen tontilla töitä. Eihän tässä nyt muuta, mutta alkaa häiritsemään hirveästi se, että te saatte musta kuvan naisena, joka vain lakkailee kynsiään ottelee kuvia tontin reunalla samalla, kun miehet paiskii hiki hatussa töitä. Näin ei kuitenkaan ole, hyvät ihmiset!

Tykkään hirveästi tuosta miehestäni siinä mielessä, että hän kyllä mielellään opastaa, jos haluan jotain työmaalla tehdä. Miinuksena ehkä se, että välillä luotto mun rakennusalan osaamiseen on vähän turhankin vahva, ts. mut jätetään 30 minuutiksi yksin oman pienen työprojektini kanssa. Mitään katastrofaalista en ole onneksi saanut aikaan, sillä tarkistan kaiken tekemiseni vielä mieheltä ennen kuin lähden peittelemään todistusaineistoa sepelillä.

Kaikki siis kunnossa tähän asti!

Kaivuuhommia ja kiilausta

Jani ja meidän maarakentajan Kitten poika aloittivat 10. tammikuuta paineviemärilinjan kaivamisen liitoskohdasta tontille. Matkan varrella vastaan tuli myös kalliota, joten piti kutsua meidän tontin louhinnan hoitaneen HaVeNin porukka uudelleen kylään. Herrat hoitivat kallion pois tieltä kiilaamalla, ja Jani ja Mikke pääsivät jatkamaan linjan vetämistä tontille.

Ensin kallioon porattiin reiät kiilaamista varten.
Reikien poraamisen jälkeen kallio viimeisteltiin pois kiilaamalla, johon käytettiin tätä huisin näköistä hydraulikiilaa. Aina, kun jäin tuijottamaan tota masiina, niin pystyin vain kuvittelemaan Schwarzeneggerin meidän tontille toi olkapäällään huutamassa ”Get down!”. Kuvasta ei näe kunnolla kokoa, mutta kyseessä siis yli metrin pituinen tykki.
Vielä pimeälläkin näkee tehdä, kun kaivinkoneessa on sen verran hyvät lamput.
Sääliksi kävi meidän poraajaa, joka joutui talvipakkasessa seisomaan poran vierellä monta tuntia.
13. tammikuuta aloitettiin aamu miettimällä, minkä takia uppopumppu ei lähtenyt käyntiin. (Vika oli aggregaatissa)

Viime viikonloppuna ja alkuviikosta työstettiin salaojia tontilla, ja oli kiva päästä itsekin sahaamaan putkenpätkiä sekä mittailemaan vatupassilla, että kaadot ovat kohdillaan. Sepelin lapioiminen ja kuljettaminen kottikärryillä oli kohtalaisen rankkaa duunia, ja voin kyllä sanoa, että kylmä ei ainakaan tullut töitä tehdessä. Helkkarin hyvää treeniä siis, eikä illalla sänkyyn mennessä ollut vaikea saada unen päästä kiinni.

Janilla riitti hommaa kallion palottelemisessa, jotta saatiin putkivedoille reitti selväksi.
Sillä aikaa, kun Jani paini kallion kanssa, niin minä pääsin sahailemaan 1,5 metrisiä salaojakaivoja.
Jani mittailee salaojien paikkoja talon nurkalta.
Mittausten jälkeen pystytettiin linjatappi, johon kiinnitetyllä langalla vedettiin spray-maalilla linjat suoriksi seuraavaan kulmaan.
Jokaisen pikkuihmisen unelma! Seuraavaksi kaivettiin sepelipetiin urat salaojille. Mäkin pääsen kuulemma vielä ajelemaan tolla! ❤
Hyvältä näyttää!
Sillä aikaa, kun Jani kaivoi salaojille uria, niin mä taistelin jäätyneen routarätin auki pistolapiolla ja jalkavoimalla. Jokainen kuvassa näkyvä raita piti yksitellen hakata auki. Hyvä tapa purkaa patoutumia!
Kun urat oli saatu kaivettua, lisättiin routarätti, hienompaa sepeliä sekä salaojaputket.
Putkien laittamisen jälkeen nostettiin hienomman sepelin avulla salaojaputket oikeaan kulmaan. Vatupassilla vielä tarkistus, että kaadot ovat varmasti kohdillaan.
Vakavaa hommaa! Oon ihan mielettömän onnellinen siitä, minkälaisia rentoja huipputyyppejä meillä on mukana tässä projektissa. 🙂
Pallo pitää pientä lämmittelytaukoa.
Meidän vastaava mestarikin tuli tarkistamaan salaojien etenemisen 14. tammikuuta.
Jos en keksi muuta tekemistä tontilla, niin keräilen roskia lähiympäristöstä.
Tähän väliin pieni leikkitauko?

Parin päivän murjottaminen on nähtävästi tehonnut, sillä eilen mies otti mustakin kuvia työmaalla:

Pirttihirmu ja kolaamisen jalo taito!

 

Onhan tää rakennusala aika miespainotteista, mutta omasta mielestä on ainakin kivaa – ellei peräti jännittävääkin – roikkua mukana ja päästä tekemään kaikkea mahdollista, sekä kysellä asiantuntijoilta esimerkiksi hydraulikiilan toiminnasta tai miksikä sitä tyhjennysmötikkää kutsutaan, joka heitetään sinne ojaan, joka on täynnä vettä (uppopumppu). Ainakin meidän työmaalla porukka kertoo mielellään tarkemmin asioista, jos jokin askarruttaa. Samalla sitä oppii enemmän, ja jatkossa osaa tehdä asioita oma-aloitteisemmin ja paremmin!

Aina toi oma mies ei tosin taida muistaa/ymmärtää, että mä en tosissaan ole mikään rakennusalan ammattilainen/ajatusten lukija, ja tällaisen huomaa esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, kun hän pyytää mua tekemään jotain, ja sen tekemisen jälkeen ilmoittaa, että ”Ei näin! Annahan kun minä!”. Mulla kihahtaa vähän nupissa, koska toki olisin voinut jo etukäteen haluta tarkemman tiedon siitä, kuinka herra olisi halunnut esimerkiksi sen helkkarin narun oikeasti rullalle (laitoin itse kuulemma liian tiukalle). Näistä kuitenkin selvitään joko hetken murjottamalla tai syvään hengittämisen jälkeen avautumalla ja kertomalla, etten osaa vieläkään lukea ajatuksia.

Kaikesta tästäkin huolimatta suosittelen lämpimästi naisia tarttumaan lapioon/sahaan/poraan tms. sekä kysymään ja puhumaan, jos jokin askarruttaa tai jotain haluaa tehdä. Kyllä ne miehet kertoo ja opastaa vaikka välillä joutuukin vähän tivaamaan. 😉

 

Mukavaa alkavaa viikkoa!

-Pirttihirmu

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s