Kun Marmoripossu tapasi Pirttihirmun… (2/2)

Olipa kerran kirjaimellisesti ”mukiin menevä” poikamies, firman juhlat ja eräs tyttö.

Tyttö ja poikamies työskentelivät samaisessa lenkkareiden ynnä muiden urheiluun liittyvien hilavitkuttimien myyntiin erikoistuneessa liikkeessä Helsingin keskustassa. Poikamiehen työnkuvaan kuului pääsääntöisesti erinäisten hiihtovälineiden kaupittelu liikkeen alakerrassa ja kassavuoroja ei tehty kuin pakon edessä. Tämä tyttö sen sijaan päivysti yleensä yläkerran kassalla, jonka lisäksi, niin kuin liikkeen toimintamalliin kuului viikkaili hän aikansa kuluksi vaatteita ja siisti paikkoja.

Eräänä päivänä, vasten tahtoaan, laitettiin poikamies syystä tai toisesta tytön kanssa kassavuoroon. Poikamies nojaili rennon letkeästi (tod.näköisesti krapulasta johtuen) kassatiskiin tytön kiltisti viikkaillessa vaatteita ale-pöydille. Sanotaan, että vastakohdat vetävät toisiaan puoleensa, sillä jokin tässä siivoushullussa ja säntillisessä neidossa kiehtoi poikamiestä. Seuraavina viikkoina kassavuoroja samaisen tytön kanssa tuli lisää ja poikamies alkoi innostua tytön kanssa hengailusta enemmän ja enemmän. Olisikohan tämä siivousintoilija-tyttö mahdollisesti kesytettävissä, hän mietti.

Poikamies päätti aloittaa Barney Stinsonin ”Challenge accepted”-fiiliksissä pitkän linjan väsytystaktiikan tytön kellistämiseksi. Ulkonäkö, kun oli mikä oli, niin lähestymistaktiikaksi otettiin huumori. Se tuntui kassavuoroissa aikaa tappaessa tyttöön hyvin tippuvan, joten sillä mentäisiin tytön sydämeen. Vitsiä väännettiin ja yhdessä naurettiin, ja mikäs sen parempi tapa syventää fiiliksiä toista kohtaan kuin nauraa yhdessä tyhmille jutuille.

Kuukaudet vierivät ja tuli aika kyseisen liikkeen muutaman kerran vuodessa järjestettävälle virkistyspäivälle. Tällä kertaa karnevaalien kohteena oli Serena, josta oli firman piikkiin varattu kaksi mökkiä nuorten ”sportti-ihmisten” viinan vetoa ja sekoilua varten. Tämä olisi päänäyttämönä poikamiehen viimeiselle niitille siivoilijatytön kellistämisprojektissa. Tai siis piti olla, sillä tyttö päätti vetää vuosituhannen jurrit, mikä tietysti närkästytti poikamiestä siinä määrin, että kellistäminen saisi jäädä toiseen kertaan.

Vai jäisikö sittenkään, sillä poikamies törmäsi kiperään tilanteeseen kesken juhlamenojen. Tilanteeseen tuli yllättävä kilpakosija kesken pelin. Eräs toinen saman liikkeen työntekijä oli iskenyt silmänsä tyttöön ja jotain oli tehtävä. Poikamiehen onneksi kohtalo puuttui peliin, kun tyttö otti ja päätti sammua saunaan. Siinä poikamies sitten leikki sankaria pelastamalla tytön saunasta ja viemällä tämän raittiiseen ulkoilmaan happea ottamaan. Varsinaisesti poikamies ei nähnyt tilanteen vaativan tekohengitystä, mutta tyttö oli eri mieltä. Oletettavasti kiitollisena sankariteosta päätti tyttö yrittää tukehduttaa pojan kielellään samalla mutisten jotain rakkaudesta. Loppuillan poikamies ja tyttö olivat kuin paita ja pärsse, ja poikamies koki, että vaikka romantiikka ei tässä vaiheessa tytön kunnosta johtuen tulisi kysymykseen, niin jonkin sortin erävoitto oli jo saavutettu. Enää ei tarvitsisi kuin pyytää tyttö tämän selvittyä treffeille ja homma olisi paketissa.

Vaikka noista treffeistä on jo aikaa 2890 päivää, niin päiväkään en vaihtaisi pois. Tottakai, onhan meilläkin ollut tappelumme, niin kuin kaikilla muillakin pariskunnilla, mutta se mikä ei tapa, niin vahvistaa. Pahimmallaan ollaan oltu jo panemassa niin sanotusti hokkareita vastakkain, mutta kaikesta ollaan aina puhumalla selvitty. Se varmaten onkin se meidän vahvuus – puhuminen – mikä on auttanut kaikista mahdollisista ongelmista aina ylitse ja mihinkään monttuun ei olla jääty makaamaan.

Matkalle on myös mahtunut jos jonkinlaista kommervenkkiä yhdessä ja jos jotain voi sanoa, niin siitä ensimmäisestä kassavuorosta lähtien lähes joka päivä ollaan naurettu sekä itsellemme, että toisillemme vedet silmissä.

 

Tässä vielä yhteiskuvia vuosien varrelta:

 

Tuore pariskunta ensitreffeillä.
Pariskuntamatkalla Madridiin keväällä 2010
Elina tuli moikkaa meitä Santorinille, kun oltiin poikien kanssa kuvaamassa Kreikassa 2011.
Lähettin ex-tempore jätskitötterölle Korkeasaareen – vuosi ehkä 2012.
Naimisiin mentiin 2013 ja tässä ollaan suoraan häistä lentokentällä matkalla etelän lämpöön.
Käytiin Nuuksiossa tutustumassa järvimaisemiin. Vuosi 2014.
Jussin vietossa Pernajassa 2014.
Vuonna 2014 käytiin myös ekalla hääpäivämatkalla Amsterdamissa.
Vuonna 2015 hääpäivää vietettiin Tallinnassa hyvän viinin merkeissä.
Laskeminen on nykyään lähellä molempien sydämiä ja 2016 käytiin paljon laskemassa Nuuksion Swinghillissä.
Vuonna 2016 päätettiin viettää hääpäivää ihan vaan kahestaan kotona toisiamme fiilistellen.
Vuosi 2017 ollaan menty aika vauhdilla. Parasta on kyllä ollut veneen osto. Tässä ollaan Norrkullalandetissa Sipoon edustalla.
Tässä ollaan pakollisella Oak Barrell -visiitillä kentällä matkalla hääpäivän viettoon Prahaan.
Vielä loppusyksystä päätettiin lähteä heittämään Porvoon reissu veneellä.

Aika mieletön matka on ollu siivoilijatytön kanssa tähän asti ja ehkä jopa hieman jännittää mitä tulevaisuus tuo tullessaan.

Siinä mielessä on ollut kyllä kiva, kun rakas vaimo pitää siivoamisesta, niin meikä mandoliinille jää yleensä lähinnä kokkaamisen ja sotkemisen vastuu. Joskus kuitenkin tulee se hetki, että minäkin joudun imuriin tarttumaan ja jos tartutaan niin tartutaan tosissaan. 😉

Ei mulla mitään siivoamista vastaan ole, minä vain en pidä siitä.

   -Marmoripossu

        

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s