Kun Pirttihirmu tapasi Marmoripossun… (1/2)

Onko teitä ikinä mietityttänyt, kuinka kiltti tyttö ihastuu huithapeliin? Tai kuinka hulivili huomaa tykästyneensä perfektionismista kärsivään hikipinkoon? Tai mitenkä työpaikkaromanssit ylipäätänsä syttyy?

Ai, ei vai?

No, me kerromme silti!

Tässä Pirttihirmun versio stoorista, ja seuraavassa blogipostauksessa Marmoripossu pääsee ääneen.

 

Pirttihirmun sanoin:

Meidän tarina sai alkunsa 31. elokuuta 2009, kun kävelin äitini Leenan kanssa Forumin Stadiumiin allekirjoittamaan uutta työsopparia. Alakerran kenkäosaston kautta takahuoneeseen kipittäessäni näin osastolla kaksi työntekijää, joista ensimmäinen oli pitkä ja siistin näköinen herrasmies, ja toinen kaameisiin Bulan lökäpöksyihin (sellaisiin kauhtuneen sinisiin, missä oli isoja, valkoisella pohjalla olevia pieniä sinisiä kukkia sisältäviä tilkkupaloja ommeltuna kiinni) pukeutunut mies, jolla oli mustaksi värjätyt hiukset ja aika varmasti putki ollut päällä jo pidemmän aikaa. Saatoin ehkä peräti miettiä, että mitenkä tänne onkaan otettu tuon näkönen sälli töihin.

No, anyhoo! Kävin nopeasti allekirjoittamassa työsopparin, ja kolme päivää myöhemmin aloitin työt myymälässä.

Oliskohan ollut kuukausi tai kaksi myöhemmin, kun istun kotona keittiön pöydän äärellä naama haudattuna käsiin, ja äiti ilmestyy paikalle:

Äiti: ”Mikäs siulla on?”
Minä: ”No kun meillä on töissä sellainen mies, joka kävelee kuin pingviini, ja joka saa mut nauramaan…”
Äiti: ”…”

Se oli menoa sitten!

Aloitteen tekeminenhän tapahtui vasta kännipäissään firman virkistysjuhlissa Serenassa ystävänpäivän viikonloppuna 2010. Meillä oli työporukalle mökit varattuna, ja jossain vaiheessa iltaa muistan roikkuneeni lökäpöksymiehen rinnuksissa ja huutavani: ”Mmmminä rakastan sshiua… ssh…sinua!” sekä, kuten mies jaksaa muistuttaa; tungin kieltä syvälle hänen kurkkuunsa.

Kuulostaa juuri sellaiselta klassisen romanttiselta Gone with the Wind -elokuvakohtaukselta, paitsi että mulla oli vielä salainen kikka kolmonen takataskussa, nimittäin ihopierut. Seksiähän ei tuolloin harrastettu (luojan kiitos!) vaan syvä tunneside luotiin sillä, että nainen makasi miehen päällä ja puhalteli kaulaan sekä rintaan ihopieruja koko yön ja kikatteli niin kuin kännisen hupakon kuuluukin.

Ihopierut toimivat, sillä heti seuraavalla viikolla oli ensitreffit, jolloin mentiin miehen luokse ja katsottiin romanttinen Fear and Loathing in Las Vegas -elokuva sekä pusuteltiin niin, että mieskin sai happea.

Suhdehan virallistettiin nykyajan tyyliin lisäämällä Facebookkiin uusi profiilikuva 3. maaliskuuta 2010.

Tuoreen parisuhteen epäonneksi mulla sattui olemaan lentoliput 2 kuukauden Japanin reissua varten jo ostettuna, ja maaliskuussa pitikin sitten laittaa tuore romanssi hetkeksi jäihin. Järkyttävä eroikävä johti siihen, että ystävät joutuivat Facebookin välityksellä seuraamaan kahden aivokemiallisesta epätasapainosta kärsivän kyyhkyläisen siirappisia statuspäivityksiä ja itkuista seinäviestittelyä Euraasian toiselta puolelta toiselle.

Tästäkin kuitenkin selvittiin, ja ensimmäisistä sylkieritteiden vaihdoksista meni kaksi vuotta, kun päädyttiin kihloihin.

Meidän silloinen työkaveri Stadiumilta oli joskus seurustelusuhteen julkistamisen jälkeen kysynyt firman juhlissa Janilta, että koskas mies aikoo kosia. Herra oli pienessä tuiterissa sitten heittänyt hatusta, että ”17. päivä jotain kuuta jonain vuonna!

 

HA! Piti sanansa!

Romanttinen kosinta tapahtui Mammoth Mountainin juurella Yhdysvalloissa 17.2.2012

 

Näkymä oli upea!

Parisuhteen monet kasvot:

Puusaunan lämmittäminen on välillä helpommin sanottu kuin tehty!

Kolme ja puoli vuotta ensikontaktista mentiin naimisiin:

Häät pidettiin Kiialan kartanossa, Porvoossa 17.8.2013.

Ensi kuussa tulee täyteen kahdeksan yhteistä vuotta, ja voin kyllä käsi sydämellä sanoa, että tylsää ei ole ollut herran kanssa! Itkettyä on tullut lukemattomia kertoja, mutta ennen kaikkea naurettua on tullut lähestulkoon joka päivä. Hauskoja stooreja on matkan varrella kertynyt lukuisia, vaikka ne ei usein silloin tapahtumahetkellä ehkä olekaan naurattaneet. 😉 Näitä onkin mukava jatkossa jakaa teidän kanssanne blogikirjoitusten muodossa!

 

Tässä vielä muutama kuva vuosien varrelta:

Ikinä en ollut slalomia laskenut, mutta sen kerran kun laskin, niin se tapahtui kisoissa!
Arvoisa Nygårdin pariskunta polttamassa piippua anoppilassa juhannuksena 2012.

Välillä siitä on halunnut eroonkin. ”Myydään: vikkelä Audi ja kallis mies. Koira ei sisälly kauppaan.”
Kun kaikki on hyvin maailmassa.
Yksi monista legendaarisista juhannuksista ystävien kanssa Pernajassa. Lisää tulossa!

Halvemmallakin varmasti pääsis, mutta parempaa ei sais. ❤

 

-Pirttihirmu

2 Comments Lisää omasi

  1. Tanja sanoo:

    Kaunista tekstiä…Kostoksi rupean sanomaan Jania töissä pingviiniksi.

    Liked by 1 henkilö

    1. Pirttihirmu sanoo:

      Kiitos, Tanja! Ja Jani varmasti arvostaa! 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s