Piparkakkukatastrofi

Lähdettiin keskiviikon vastaisena yönä, 20. päivä joulukuuta ajamaan pohjoiseen, ja kuten odottaa saattaa, niin jouluvalmistelut oli jääny taas hieman viime tippaan. Tein edellisenä sunnuntaina ison piparkakkutaikinan, josta oli tarkoitus taikoa söpöjä piparkakkulaatikoita, joiden sisälle tulisi karkkeja, ja jotka sitten käärittäisiin sellofaaniin iloisten jouluviestien kera. Yritin koko samaisen päivän metsästää kauppakeskus Jumbosta laatikoiden valmistamiseen tarvittavia neliön muotoisia piparkakkumuotteja tuloksetta. Kotiin päästyäni päätin sitten tyytyä pyöreisiin laseihin, ja lopputuloksena oli klassinen katastrofi.

Edellisistä piparkakkutaikuroinneista oli kulunut jo useampi vuosikymmen, ja siltä se näyttikin. Ensinnäkin, tein taikinan ohjeiden mukaan tuplana, ja muistuttelin koko ajan itselleni, että ”Muista tuplata, muista tuplata!”. Siinä iloisena tonttublondina sitten mietin ohjeiden viimeisessä kohdassa, että jos ohjeissa sanotaan 9 desiä vehnäjauhoja, ja mulla on käsissäni 1,5 desin mitta, niin eikös se sitten tarkoita 6 mitallista? Tarkistin vielä mieheltäkin, ja kyllä! Oikeassa olin! Vatkasin sekaan 9 desiä vehnäjauhoja, ja mietin ääneen, että kuuluuko tän taikinan olla näin löysää. Analysoitiin tilannetta miehen kanssa ja tultiin siihen tulokseen, että kyllä se sitten jämähtää jäähtyessään. Aivan hyvä! Laitoin löysän ripulivellin parvekkeelle, ja suunnattiin ystävien luokse joulukahville.

Löysä ripulivelli

Sunnuntai-iltana klo 18 aikaan kävin hakemassa taikinan takaisin sisälle:

Minä: ”Ei helevetti! Musta tuntuu, että mä taisin unohtaa tuplata vehnäjauhot…”
Mies: ”Siltä se kieltämättä vähän näyttää.”
Minä: ”Jos mä vatkaan ne tänne sisään nyt ja alan sit työstämään?”
Mies: ”Ei kai siinä muu auta?”

15 minuuttia ja 9 desiä vehnäjauhoja myöhemmin taikina näytti oikein hyvältä, ja oli aika siirtyä tositoimiin! Laitoin uunin päälle, ja aloin työstämään taikinaa. Ensimmäisten murjomisten aikana pöydälle ilmestyy kuolleen sian pää, joka saa tämän jauhot-keskellä-kämmentä-hupakon kevyesti pelkäämään koko tätä projektia.

Kuollut piparkakkusika

Ootteko myöskään ikinä kuulleet sellaista termiä kuin koeversio? En minäkään!

Teen koko taikinan loppuun ja paistan osiot. Kello alkaa lähestymään iltayhtätoista, ja pariin kertaan olin jo ehtiny miehelle naurahtamaan, että tästä ei tule kyllä yhtään mitään. Positiivisin ajatuksin jatkoin kuitenkin seuraavaan vaiheeseen: liimaamiseen! Pikaisesti googletan ”piparkakkuliima” ja päädyn väsyneenä lukemaan jotain vauva-/suomi24-foorumin viestiketjua, jossa käydään taistoa siitä, onko pelkkä sulatettu sokeri riittävän hyvä liima: ”Ei toimi ikinä!”, ”Lisää sinne munan valkuainen”, ”3-asteen palovammoja!”. Siistiä! Äidillekään ei voi soittaa, kun kello on jo niin paljon. Päädyn kuitenkin sulattamaan kattilassa 2,5 desiä sokeria ja kaadan valkoisen möhnän tursottimeen. Yritän etsiä edes jotenkin tasapintaisia osia ja alan liimaamaan niitä yhteen. Tursotin menee tukkoon. Tässä vaiheessa blogia kirjoittaessani kysyn anopilta, että miksikä niitä tursottimen päitä kutsutaan, ja anoppi vastaa: ”Tyllaksi!” Päädyn samalla googlettamaan uudelleen, ja naurahdan ääneen kun huomaan, että tursotin on oikealta nimeltään pursotin. Mun käsittelyssä tosin tursotin on parempi, joten pitäydyn siinä. Anyhoo, homma jatkuu! Vaihdan tyllan isompaan ja puristan sitä helkkarin tursotinpussia niin lujaa kuin jaksan. Kohta tahmeaa sokeritöhnää on joka paikassa, ja mulla itku kurkussa. Lopputuloksena oon saanu aikaan muutaman ruskean, huojuvaa hampurilaista muistuttavan torttukasan ja tahmaisen lattian. Positiivisena yllätyksenä totean, että hampurilaisten osat pysyvät toisissaan (ja pöydässä) kiinni.

Katastrofin kasvot

Päädyn heivaamaan aikaansaannokseni roskiin ja otan yhden oluen – vaikka mieli olisi kyllä tehnyt enemmän viinipulloa. Onneksi seuraava päivä on vielä aikaa yrittää onnistua!

Soitan seuraavana aamuna äidille väsyneenä ja itku kurkussa, että piparkakkuprojekti päättyi katastrofiin. Sovitaan puhelimessa, että tulen toimistolta suoraan äidille ja väsätään laatikot siellä. Karkaan töistä hieman aikaisemmin ja suuntaan suoraan toimistomme lähellä sijaitsevaan Chez Mariuksen liikkeeseen, ja vihdoin löydän etsimäni neliömuotit!

Pelastus löytyi Chez Mariuksen myymälästä!

Äidin luona ryhdytään tositoimiin ja aloitetaan tekemällä: KOEVERSIO!
Ja ah, kuinka hyvältä se näyttääkään! Homma lähtee samoin tein kunnolla käyntiin, ja kohta meillä on pohjat ja sivut tehtynä 34 piparkakkulaatikkoon! Lähden sulattamaan sokerin äidin ohjeiden mukaisesti: pelkkää sokeria paistinpannulla! Paria palovammaa myöhemmin meillä on kasattuna 34 piparkakkulaatikkoa! Unbelievable!

Maailman paras äiti to the rescue!

Seuraavaksi lähden koristelemaan laatikoita Dr. Oetkerin sokerikuorrutteella ja tässä vaiheessa alkaa vähän nousta hymykin huulille: ihan söpöiltähän ne näyttää! Ja taatusti käsintehdyiltä!

Kello 21 aikaan mies tulee hakemaan piparilta tuoksuvan vaimonsa ja kasatut laatikot kotiin. Kotona jatkan vielä askarteluja, ja laitan laatikoihin sydämen muotoisia Jelly Beans -karkkeja sekä väsään joulukortit Prismasta löytämistäni söpöistä joulupaperiarkeista. Kello lyö aamukolme, kun päädyn menemään vihdoin nukkumaan.

Tiistaiaamuna jatkan sellofaanin parissa ja kiinnitän joulukortit laatikoihin. Vihdoin projekti hoidettu kunnialla loppuun!

Käväisen päivällä pikaisesti töissä jakamassa laatikot, jonka jälkeen suunnistan takaisin kotiin pakkaamaan loputkin joululahjat. Homma venyy yllättäen puoleenyöhön, kun pirttihirmun pitää tietenkin vielä pakata ja siivota koti ennen pohjoiseen lähtöä. Omat tirsat jää nauttimatta, mutta onneksi mies saa nukuttua hetken aikaa ennen 12 tunnin ajomatkaa.

Perheen joululahjakori valmiina toimitukseen

Kello 01.00 keskiviikkona päästään vihdoin aloittamaan matkanteko, kunhan koukataan ensin äidin luona viemässä joululahjakori ja hakemassa myös omat lahjat. Taidetaan molemmat olla aika innoissamme Ylläkselle pääsystä, sillä tässä kohtaa kumpaakaan ei väsytä juuri ollenkaan, ja onneksi on olemassa energiajuomat!

Pirteänä kohti Lappia!

Nyt ollaan nautittu Lapin valkoisesta joulusta, saunottu sekä syöty ihania jouluruokia jo muutaman päivän ajan ilman kiireen häivää. Paikat on tosin hieman hellänä kauden ensimmäisistä lumilautailuista, mutta eiköhän ne tästä vetreydy takkatulen ja hyvän viinin äärellä. 🙂

Tänään käveltiin koirien kanssa Ylläsjärvelle nauttimaan maisemista

Seuraavassa blogipostauksessa selviää, mitä kaikkea Ylläksellä voi touhuta laskettelun lisäksi!
Instagramista ja Facebookista voit myös seurata seikkailujamme lähempää!

Instagram: pirttihirmu.ja.marmoripossu
Facebook: Pirttihirmu & Marmoripossu

 

Hyvää, rauhallista ja rakkaudentäyteistä joulunaikaa!

-Pirttihirmu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s